Pajusirkku ja siunattu arki

TÄSTÄ LÖYDÄT PODCASTIN SAAVUTETTAVANA TEKSTINÄ

Pajusirkku ja siunattu arki

Laulua

Tässä laulaa pajusirkku. Pajusirkku viihtyy siellä missä pajutkin, kosteilla paikoilla vesistöjen lähellä, ja ensimmäiset pajusirkut saapuvat Suomeen pääsiäisen aikoihin. Kun lapset hakevat virpomista varten pajunoksia, pajusirkku voi laulaa luonnon taustaäänenä.

Palmusunnuntaina muistetaan Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Kaupungin asukkaat ottivat Jeesuksen vastaan heiluttelemalla palmunoksia. Suomi on Jerusalemista katsoen kaukana pohjan perukoilla. Täällä palmuista on tullut pajuja. Palmusunnuntaikin voisi suomeksi oikeastaan olla pajusunnuntai.

Suomessa alunperin itäinen, ortodoksinen perinne virpomisesta on tullut vähitellen koko maan iloksi. Samalla siihen on liittynyt muitakin merkityksiä, noitia sun muuta. On tärkeää muistaa virpomisen alkuperäinen tarkoitus. Sillä halutaan toivottaa ja pyytää Jumalan siunausta. Karkkia pyytävät lapset eivät välttämättä ajattele olevansa Jumalan siunauksen viestinviejiä. Silti siunaus on läsnä heidän kasvoissaan ja silmissään, kun he saapuvat toivomaan hyvää koteihin.

Virpomisessa siunaus liittyy luomakunnan lahjoihin. Pajunsilmut ovat kevään ensimmäisiä merkkejä suomalaisessa luonnossa. Ne kertovat uudesta elämästä, joka on puhkeamassa kukkaan. Samasta Jumalan hyvyydestä ja siunauksesta kertoo myös pajusirkun laulu.

Laulua

Pajusirkun laulu ei ehkä ole erityisen komeaa tai voimallista. Pajusirkku ei koreile myöskään ulkonäöllään. Se sulautuu ruokojen ja pajujen maisemaan. Siinä on samaa nöyryyttä kuin pajuissa, joilta se on saanut nimensä.

Arkisen pajun ottamisessa siunauksen merkiksi on kuitenkin jotain, joka puhuttelee minua syvältä. Siitä, mikä on arkista ja tavallista, tulee Jumalan voimassa kaunista ja siunattua. Pajusirkun laulussa kaikuu ylösnousemuksen toivo.

Hiljennymme rukoukseen.

Jumala, kiitämme sinua pajusirkun laulusta.

Kiitos pajusirkuista ja rantojen pajuista,

jotka kantavat sinun siunaustasi.
Kiitos, että sinä luot meissä kauneutta.
Anna meidän nähdä sinun kauneutesi meissä itsessämmme
ja maailmassamme.
Anna meidän uskoa siihen myös silloin,

kun emme pysty näkemään sitä.
Anna hyvyytesi täyttää arkemme
ja tehdä siitä kaunista.

Anna meidän pajusirkun tavoin laulaa toisillemme
sinun toivoasi.

Aamen.

Lopuksi voimme vielä kuunnella pajusirkun kutsuääniä, ruovikon huminaa ja meren aaltoja Vuosaaren Kallvikista.

LAULUA