Kenttävartio Joki

”Elokuun pilvinen yö 1943. Korpi nukkuu kenttävartio Joen ympärillä, kun poterossaan seisova vartiomies kuulee vaimean risahduksen. Hän pidättää hengitystä, kurkottaa päätään metsäkannasta kohti. Vaikka hän kuinka tuijottaa, yö kätkee kaiken jo parin metrin päässä. Niin on säkkipimeää kuin savupiipussa, hän noituu. Mutta ei tuo ääni ollut kyllä minkään eläimen tekemä.” Kuukausia laiskoina siltavartijoina eläneet konekiväärikomppanian miehet kieltäytyivät halkomottien tekemisestä. Rangaistukseksi tästä heidät lähetettiin Rukajärven pohjoispuolen korpeen vartiotehtäviin. 15 miestä joutui yhteen monista Tsirkka - Kemijoen varrelle rakennetuista kenttävartioista. Miesten vihaama, lähes kokonaan suon ympäröimä, pieni metsäsaareke oli nimeltään Joki. Elokuussa -43 neuvostoliittolaiset hyökkäsivät kenttävartioon 300 miehen voimin. Taistelu kesti nelisen tuntia. Syyskuussa neuvostojoukot uusivat hyökkäyksen. Tällä kertaa heitä oli toista tuhatta. Kenttävartio Joki on Esa Sirénin yhdeksäs sotaromaani. Siinä missä Rukajärven korpisissit kuvasi pää kylmänä partisaanien perään painavia sissejä, Kenttävartio Joessa miehet kasvavat sankaruuteen romaanin tapahtumien aikana. ”Tunnettua todellisuutta rikkovia virheitä ei löydy tikullakaan. -- Romaani Rukajärven korpisodasta osoittaa, että sotakirjallisuuden perinne elää tässä maassa vahvasti myös veteraaneja nuorempien ikäpolvien piirissä.” - Juhana Lepoluoto, Karjalainen