Liekkejä laulumailla

Eletään jatkosodan alkuaikoja. Ryhmä nuoria miehiä kulkee leppoisasti maantietä kohti Kiestinkiä, sota tuntuu leikiltä ja seikkailulta. Karjalan kirkkaat järvet kutsuvat uimaan, eivätkä Kallen muonittajan pesti ja tietyöt vaikuta erityisen raskailta. Mieli on toiveikas ja voitonvarma: pian saavutettaisiin Kiestinki, ja sen jälkeen menestys voisi vain jatkua. Luottamus saksalaisiin aseveljiin ja omiin voimiin on luja. Mutta sota näyttää Kallelle vähitellen todelliset kasvonsa. Ryhmä etenee uhkarohkeasti, ja miesten usko komentajien ratkaisuihin alkaa horjua. Vaikka Kalle on tuotu mukaan ihan toisenlaisia tehtäviä varten, hyökkäys vaatii myös hänet mukaansa. Komea jatkosodan kuvaus nostaa Kalle Päätalon suurten sotakirjailijoiden joukkoon. Päätalo kuvaa sodan kulkua samalla herkällä ja tarkalla silmällä kuin aikaisemmin savottojen ja työmaiden elämää: käskijät ja käskettävät näyttäytyvät kokonaisina ihmisinä, joista sota paljastaa parhaat ja karuimmat piirteet.