Vieraat

On kaunis loppukesän päivä, taivas on sininen ja kantaa heleänvärisiä kuumailmapalloja, mies on lähtenyt ostamaan ruusuja, nainen pukeutuu valkoiseen leninkiin. Kaikki on hyvin ja valmista vieraiden tulla, viini on kylmää, pöytä on katettu. Mutta kun asiat alkavat muuttua, olivat ne mitä asioita tahansa, sen huomaa liian usein liian myöhään, vasta silloin kun paljon on jo tapahtunut tai kun mitään ei enää tapahdu, kun elämä on pysähtynyt paikoilleen, kohtaan jossa kukaan ei haluaisi olla. Tunnit kuluvat, ja tahoillaan illallisille osallistuvat vieraat valmistautuvat juhliin tietämättä, että juuri tämä päivä, juuri nämä illalliset ovat sellaiset, joiden jälkeen kaikki on toisin. Teoksessaan Vieraat Helmi Kekkonen esittelee lukijalle joukon ihmisiä, eri tavoin elämänsä risteyskohtaan saapuneita, joiden päätöksillä on arvaamattomia ja peruuttamattomia seurauksia. Saman helteisen Helsingin taivaan alla kulkevat ihmiset ovat yhtäkkiä vieraita niin itselleen kuin toisilleen. Läpi kirjan kulkee puhutteleva ja moniulotteinen teema vanhemmuudesta ja lapsista, siitä miten mikään toive, onni tai pelko ei ole toteutuessaan juuri sellainen, kuin ihminen alun perin kuvitteli.