Paasto ja juhla - Hannu Varkin saarna 12.12.2022

Saarna Hyvän toivon kappelissa 11.12.2022

3. adventtisunnuntai, Matt. 11: 11-19

Johdanto: Syömisen ja juomisen evankeliumia
Johannes Kastaja ei syönyt eikä juonut. Jeesus söi ja joi. Mitä minun pitäisi syödä ja juoda?

Evankeliumi vie meidät ihmisenä olemisen peruskysymyksiin. Kaikkien meidän täytyy syödä ja juoda. En anna tässä saarnassani suoria vinkkejä joulupöytään. Puhun kuitenkin syömisestä ja juomisesta ja siitä, mitä ne merkitsevät evankeliumissa. Tässä oppaanani ovat evankeliumin väkevät hahmot. Johannes Kastaja ja Jeesus edustavat kahta erilaista lähestymistapaa syömiseen ja juomiseen: paastoa ja juhlaa.

I Hallinnasta armollisuuteen

Aloitan Johanneksesta. Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Johannes Kastajalla ”oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.” Johannes Kastajalla oli siis nykykielellä sanottuna tiukka dieetti. Hän oli kuin liekki, joka hehkui sisäistä valoa ja puhui väkeviä sanoja. Hän oli askeetti, itsensä kieltäjä.

Johanneksen edustama askeettisuus ei ole ollenkaan vierasta meidän ajassamme. Se ei saa yleensä uskonnollista muotoa, mutta itsensä kieltäminen erilaisten ruokavalioiden kautta on monelle tuttua.

Meillä on paljon ruokaa käytössämme ja sitä myös markkinoidaan tehokkaasti. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on myös helppo kadottaa hallinnan kokemus. Moneen asiaan emme voi vaikuttaa. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä syömme ja juomme: puhumme painonhallinnasta.

Pyrkimys terveelliseen elämään on itsessään hyvä. Hyvä ruoka, runsas liikunta ja syvä lepo ovat kaikille tärkeitä. Samalla ihmisen terveyteen, painoon ja ulkonäköön latautuu valtavia paineita. Jatkuva kuvien virta saa meidät vertaamaan itseämme toisiin. Se vahvistaa huomaamatta kokemusta siitä, että olemme jatkuvasti jollain tapaa vajaita. Erityisen kipeästi tämä osuu nuoriin.

Paineiden taustalla on myös tehokkuusajattelu. Äärimmäisen tehokkaaksi hiottu taloutemme vie meidät näkemään itsemme ikään kuin koneina, joista voidaan rakentaa aina uusi entistä parempi versio. Tätä kuvaa monen toistelema fraasi: ”pyrin olemaan paras versio itsestäni.” Talouden myllyt eivät tunne rajoja. Ne vaativat aina uusia rattaita pyörittämään suurta koneistoa, jossa ihminen jauhautuu murusiksi. Rajattoman kasvun ihanteena on täydellisen terve ja hyvinvoiva ihminen, sillä hänestä voidaan repiä irti yhä kovempia suorituksia.

Taloutta tarvitaan, se on osa ihmisyyttä. Se ei kuitenkaan saa syrjäyttää muita ihmisenä olemisen ulottuvuuksia. Tehokkuus ei ole kaikki kaikessa, eikä talouden kasvu voi olla rajatonta. Ihmisellä on rajat ja luomakunnalla on rajat. Tarvitsemme lisää kohtuullisuutta ja armollisuutta. Tässä Johannes Kastaja voi olla oppaanamme.

II Johannes Kastaja viitoittaa tietä ytimeen
Mitä Johannes Kastaja voi opettaa meille? Hän näyttää tietää olennaiseen, ytimeen. Johannes Kastajan äärimmilleen pelkistetty elämäntapa on intohimoista totuuden ja rakkauden etsintää. Hän viitoittaa tietä kohti ihmisyyttä, jossa tehokkuus ei määrittele meitä. Meidät määrittelee Jumala, joka antaa meille elämän.

Johanneksen elämäntapa on myös äärimmäisellä tavalla luomakuntaa kunnioittava, eikä vain siksi että hän on edelläkävijä hyönteisravinnossa! Meidän on yksilöinä, yhteiskuntana ja ihmiskuntana löydettävä uudelleen yhteys koko luomakuntaan. Meidän on löydettävä tasapaino, jossa voimme elää sen kanssa sovussa.

Johannes Kastajan johtaa meitä kohti syvimpiä arvoja. Hän ohjaa meitä pois vallan ja mammonan palvomisesta. Etsimme totuutta ja rakkautta helposti materiasta ja kunniasta, joista kasvaa kumpu ytimen ympärille. Kumpu kasvaa vuoreksi kuin entisajan kaatopaikka, ja ydin hautautuu yhä syvemmälle.

Johannes viitoittaa suoraan kohti totuutta ja rakkautta, kohti elämän ydintä. Paasto on matkaa kohti ydintä, kohti joulun ja pääsiäisen salaisuutta, kohti Jumalan läsnäoloa.

III Yhteinen pöytä on ystävyyden merkki

Johanneksen paasto ei ollut itsekeskeistä. Hänen koko elämänsä oli tien valmistamista Kristukselle. Fariseukset sanovat Jeesuksesta evankeliumissa: ”Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!” Jeesus tuli maailmaan juhlimaan elämää meidän kanssamme. Siksi yhdessä syöminen oli hänelle tärkeää. Se on ollut aina syvä merkki ystävyydestä ja sovinnosta.

Jeesuksen pöytä oli avoin. Hän ei kutsunut siihen vain vimpan päälle moraalisessa suorituskyvyssä kunnostautuneita. Hän kutsui pöytään halveksittuja ja sorrettuja ja sortovallan edustajiakin. Jeesuksen sanoma ei ollut moralismia eikä yläpuolelle asettumista. Se oli vierellä kulkemista ja yhteiseen pöytään kutsumista. Kristittynä eläminen ei ole pikkusieluista nipottamista. Se on elämän syvän ilon ja Jumalan hyvien lahjojen löytämistä ja yhteiseen pöytään asettumista.

Taivaasta verrataan usein hääateriaan. Tämä on hyvin syvä kuva Jumalan valtakunnasta. Ei ole kyse juhlasta, jossa on tarkat istumapaikat. Kristus kutsuu meidät kutsutaan yhteiseen juhlapöytään. Sinne mahtuvat tutut ja tuntemattomat. Ehtoollisessa on tästä esimakua. Siinä syömme ja juomme Kristuksen läsnäoloa, hänen joka syö ja juo tänään meidän kanssamme.