Työterveyshuollon sairaanhoito näivettyy, kun työssäkäyvät alkavat suosia omalääkäreitä, professori Juha Auvinen uskoo
Professori puhui televisiossa ja esitti edullisen laskelman: 160 miljoonaa euroa vuodessa. Kului tuskin kuukautta, kun hallitus päätti mullistaa Suomen perusterveydenhuollon. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Tiistaina 22. lokakuuta 2024 Ylen A-studiossa aiheena oli sotepalvelujen huolestuttava tilanne. Äänessä oli yleislääketieteen professori Juha Auvinen Oulun yliopistosta: "Meillä oli erittäin hyvin toimiva perusterveydenhuolto 1990-luvulla, kun oli väestövastuumalli. Oltiin mallimaa tässä suhteessa. Vastaanotolle pääsi. Sen jälkeen 2000-luvulla on ollut pelkkää alamäkeä 24 vuotta, ihan tilastojen mukaan. Tämä olisi pitänyt laittaa kuntoon." Eikä se edes maksa paljon, Auvinen jatkoi. "Meidän laskelmien mukaan noin 160 miljoonaa euroa vuodessa, että jokaiselle suomalaiselle saadaan omalääkäri, jolla on hallittu 1 200 asukkaan väestö. Vastaanotolle pääsee kahdessa viikossa." Summa oli häkellyttävän vähän, vain 0,6 prosenttia siitä rahamäärästä, jonka valtio maksaa ensi vuonna hyvinvointialueille. Kohuhan siitä syntyi. Auvisen se yllätti. "Uudesta ja päivitetystä" omalääkärimallista oli puhuttu jo elokuusta 2022, jolloin Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvitys oli ilmestynyt. Selvityksen oli tilannut silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén, vankkumaton omalääkäriyden kannattaja. Työryhmää oli johtanut Auvinen. Selvitykseen oli koottu tieteellistä näyttöä omalääkärin hyödyistä, ja ne perustuivat lukuisiin kansainvälisiin ja kotimaisiin tutkimuksiin. Kuten: Kun potilasta hoitaa sama lääkäri, potilaan luottamus hoitoon kasvaa ja lääkäri oppii tuntemaan hoidettavansa. Päivystystä ja sairaalahoitoa tarvitaan vähemmän. Monien sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, aivoverenvuotojen ja sydäninfarktin riski pienenee. Sairastavuus ja kuolleisuus vähenevät. Ja terveydenhoito tulee paljon nykyistä halvemmaksi. Juuri sitä Petteri Orpon hallitus tavoittelee. Auvisen mukaan omalääkärijärjestelmä voisi säästää satoja miljoonia euroja, joten miksei sitä toteuteta? Auvisen "älähdyksestä" oli kulunut tuskin kuukautta, kun sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso lupasi, että omalääkärijärjestelmä toteutuu ja otetaan käyttöön Orpon hallituskauden aikana. Lupaus oli todellinen yllätys. Juuso esiintyi yhteisessä tiedotustilaisuudessa sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen ja kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen kanssa. Äkkipäätöstä hän perusteli hallitusohjelmalla, johon oli kirjattu lyhyesti: "Hyödynnetään hoitoonpääsyn parantamisessa ja hoidon jatkuvuuden vahvistamisessa myös omalääkäri-, omahoitaja- ja omatiimimallia. Selvitetään myös ammatinharjoittajan mallin hyödyntämistä." Juuso jatkoi, että hallituksen omalääkäriohjelma oli jo perustettu ja Juha Auvinen nimitetty ohjelman seurantaryhmään. Ohjelmassa selvitettäisiin, millaisilla malleilla omalääkärijärjestelmän voisi toteuttaa. Ministereiden näkemys oli, että hyvinvointialueet voivat kehittää ja valita mallinsa. Tiedotustilaisuudessa todettiin, että hyvinvointialueilla on jo käynnissä hankkeita ja kokeiluja, joita tuetaan EU:n elpymisvälineen rahoituksella. Lisäksi hallitus kehittää oman omalääkärimallinsa, jossa hyödynnetään Kela-korvauksia. Se edistää samalla valinnanvapautta, Grahn-Laasonen totesi. Juuso nosti esiin omalääkäri- ja omatiimikokeiluja, joita Suomessa toteutetaan. Hän mainitsi ammatinharjoittajamallin Länsi-Uudellamaalla, joka ei vielä ollut edes käynnistynyt, omalääkärimallin Oulun Tuirassa Pohjois-Pohjanmaalla ja omatiimimallin Vantaalla ja Keravalla. Jos hallitus lupaa omalääkärijärjestelmän, omatiimimalli ei siihen kuulu. Tiimiin kuuluu useita lääkäreitä ja hoitajia. Omalääkäriä ei välttämättä ole, vaan potilas ohjautuu ensimmäiselle vapaalle lääkärille. Varsinaisia omalääkärikokeiluja Juuson listasta oli siis vain yksi, Oulun Tuirassa. Omalääkäri 2.0 -kokeilu alkoi Tuirassa syyskuussa 2022. Omalääkärit saivat työparikseen omahoitajan, ja työparit valittiin terveysaseman työntekijöist...
5 Helmi 202522min
Saisiko olla hapankermakastiketta, jonka raaka-aineina ovat bakteeri Turun saaristosta, vety ja hiilidioksidi?
Jos vantaalainen Solar Foods -yhtiö onnistuu pyrkimyksissään, sen teknologian avulla voidaan torjua ilmastonmuutosta ja lievittää maapallon ruokaongelmaa. Ehkä Suomi saa uuden Nokian. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Timjamia, ruohosipulia, sitruunaa, sitruunankuorta, sinappia. Keittiömestari Miikka Manninen maustaa hapankermakastiketta vantaalaisen tehtaan koekeittiössä. Kaikki käy vaivattomasti, vuodet Helsingin eturivin ravintoloissa ovat hioneet Mannisen otteet. Tosin tarkasti ottaen hän ei valmista hapankermakastiketta. Kastike on tavanomaista keltaisempaa. Hapankerman sijasta siinä on käytetty tehtaan tuotekehitysosaston kemistien ja elintarviketieteilijöiden valmistamaa tuorejuustoa, joka ei ole peräisin maidosta. Tuorejuuston tärkein aineosa on Suomen luonnosta löydetty bakteeri. Sitä kasvattamalla on luotu proteiinipitoista mikrobimassaa, joka toimii juustossa maidon korvikkeena. Koska bakteereja ei lueta eläinkuntaan, ruoka on vegaanista. Manninen työskentelee Solar Foodsissa, yhtiössä, joka kertoo tekevänsä ruokaa ilmasta. Yritys tuottaa soleiiniksi nimeämäänsä keltaista proteiinijauhetta bakteerista, vedystä ja hiilidioksidista sekä ryppäästä mineraaleja ja hivenaineita. Valmistus tapahtuu tehdassalissa bioreaktorissa. Solar Foods edustaa solumaataloutta. Alan ehkä tunnetuin valmiste on quorn, punahomeesta tehty sieniproteiini. Siinä ja monissa muissa solumaatalouden tuotteissa on kuitenkin käytetty perinteisessä maataloudessa tuotettua sokeria. Soleiinin tuotanto nojaa vihreään sähköön eikä vaadi maankäyttöä, joten se ei myöskään synnytä kasvihuonepäästöjä. Solar Foods arvioi olevansa vetyä ja hiilidioksidia hyödyntävän ruoanvalmistuksen edelläkävijä maailmassa. Toistaiseksi kuluttajat ovat päässeet maistamaan soleiinia kahdessa maassa. Euroopan unionissa yhtiö uskoo saavansa uuselintarvikeluvan vasta vuonna 2026. Vantaalaisen startupin tavoitteet ovat kuitenkin korkealla. Jos yhtiö onnistuu täydellisesti pyrkimyksissään, sen teknologian avulla voidaan torjua ilmastonmuutosta ja lievittää maapallon ruokaongelmaa. Samalla Suomi voi saada uuden Nokian. Suomen Kuvalehti on pyytänyt kahta riippumatonta ruoan ammattilaista testaamaan, onko soleiinista makunsa puolesta maailmanvalloittajaksi. Miikka Manninen työntää uuniin alkupalan pääruoka-aineet, keltajuurta ja selleriä. Liha on kallista, suurina määrinä syötynä epäterveellistä ja sen tuotanto aiheuttaa runsaasti kasvihuonepäästöjä. Siksi ainakin länsimaissa yhä useampi kuluttaja haluaisi hankkia proteiininsa muista lähteistä. Elintarviketeollisuus on vastannut tarpeeseen tuomalla markkinoille useita lihaa korvaavia kasvisproteiineja kuten seitanin, härkiksen ja nyhtökauran. Oma lukunsa ovat Beyond Meatin kasvispihvien kaltaiset pitkälle kehitetyt elintarvikkeet. Solumaatalous merkitsee askelta vielä pidemmälle: proteiinia ei tuoteta kasvista vaan yksittäisestä solusta. Toistaiseksi toimiala ei ole kuitenkaan onnistunut tuottamaan todellista hittiä. Esimerkiksi quornia valmistavan Marlow Foodsin liikevaihto oli viime vuonna noin 250 miljoonaa euroa, vähemmän kuin kertaakaan vuoden 2017 jälkeen. Maapallon mitassa se ei ole paljon. Lisäksi yhtiö teki roimasti tappiota. Samanlainen kehityskulku on ollut myös monilla muilla lihan korvaajilla. "Ensimmäisen sukupolven tuotteet alkavat olla nähty. Ne eivät ole olleet riittävän hyviä", arvioi Solar Foodsin toimitusjohtaja Pasi Vainikka. Hänen mukaansa uudet maultaan ja suutuntumaltaan miellyttävämmät tuotteet mullistavat kohta markkinan. Vuonna 2022 lihaa korvaavien valmisteiden osuus oli vasta kaksi prosenttia eläinperäisten tuotteiden hallitsemasta proteiinien markkinasta, mutta vuonna 2035 vaihtoehtoisten proteiinien osuus nousee 11 prosenttiin, arvioi tutkimusyhtiö Boston Consulting Group BCG. BCG uskoo, että myös solumaatalous kasvaa voimakkaasti ja sen tuotteiden myynti on kymmenen vuoden päästä todennäköisesti miljardeja euroja. Suomi on solumaatalouden eturivin...
29 Tammi 202521min
Viestipalvelu X:n roolia Venäjän valheiden levittämisessä ei voi korostaa liikaa, sanoo tutkija, joka paljastaa verkossa vatnikkeja
Informaatiosota voi olla esiaste konventionaaliselle sodalle, tietojenkäsittelytieteilijä Pekka Kallioniemi sanoo. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Yläasteen toiseksi viimeisenä päivänä Pekka Kallioniemi meni kaverinsa kanssa opettajanhuoneeseen, otti pannusta kahvia ja istui sohvalle juomaan sitä. Kun opettaja saapui huoneeseen, tämä raivostui, heitti kaksikon ulos ja uhkasi jättää heidät vaille päästötodistusta. Tutkijatohtori Kallioniemi sanoo olleensa pienestä pitäen auktoriteettivastainen. "Ehkä sen takia minua ei nykyäänkään pelota kritisoida ketään, jos aihetta on. Pelkääminen tekisi työni mahdottomaksi", hän sanoo työpaikallaan Tampereen yliopistolla. Kallioniemi on tutkinut viime vuodet Venäjän informaatiovaikuttamista. Hän on myös tehnyt suosittua englanninkielistä Vatniksuup-ketjua Twitterissä, nykyisessä X:ssä. Vatnik viittaa Kremlin kertomusten levittäjään tai kannattajaan, suup siihen, että tieto on keiton tavoin helposti lusikoitavaa. Kallioniemi esittelee X:ssä Kremlin propagandaa levittäviä ihmisiä patriarkka Kirillistä kielitieteilijä Noam Chomskyyn ja saksalaispoliitikko Gerhard Schröderistä näyttelijä Russell Brandiin. Ylen selvityksen mukaan Kallioniemi on Sanna Marinin jälkeen seuratuin suomalainen sosiaalisen median vaikuttaja. Ketjunsa vuoksi hän on saanut osakseen häirintää ja jopa tappouhkauksia. Saksalais-suomalainen liikemies, miljonääri Kim Dotcom myös uhkasi haastaa hänet oikeuteen. "Turvallisuussyistä yliopistokin on häivyttänyt minut julkisista tiedoistaan. Tietojani ei saa antaa kellekään eikä täällä missään näy nimeäni." Syyskuussa ilmestyi tietokirja Vatnik suup - The Ultimate Guide to Russian Disinformation, jonka Kallioniemi kirjoitti tanskalaisen kustantajansa Morten Hammekenin avustuksella. Siinä Kallioniemi erittelee laveammin, miten Kremlin propagandakoneisto toimii, mitä tarinoita se toistaa, ketkä valheita levittävät ja miksi he tekevät niin. "Tahdon havahduttaa ihmiset valtiojohtoa myöten huomaamaan, että olemme jo informaatiosodassa Venäjän kanssa", hän sanoo. Venäjän informaatiosota alkoi Kallioniemen mukaan viimeistään, kun Putinin lähipiiriin kuulunut liikemies Jevgeni Prigožin perusti 2010-luvun alkupuolella Internet Reseach Agency -yrityksen. Se maksoi työntekijöilleen siitä, että nämä keksivät ja levittivät Kremliä tukevaa disinformaatiota. IRA tunnetaan parhaiten Brexitiä ja Donald Trumpin valintaa vuoden 2016 vaaleissa puoltavista informaatio-operaatioistaan. Sittemmin Venäjä on perustanut monia uusia trollitehtaita ja ulkoistanut osan niistä englantia puhuviin Afrikan maihin. Venäjän disinformaatioarmeija on Kallioniemen mukaan tällä hetkellä maailman suurin, mutta ei ainoa. Vähintään kolmellakymmenellä valtiolla on oma infosota-armeijansa. Venäjän propagandamallia hän nimittää "valheiden paloletkuksi". Kun trollitehtaat syöttävät valtavalla paineella valheita kaikille sosiaalisen median kanaville, kukaan ei ehdi torjua niitä ja totuus hukkuu niiden alle. Tyypillisimmillään Venäjän disinformaatio keskittyy hänen mukaansa neljään teemaan: Venäjä on historiallisesti aina ollut voittaja ja sankari. Venäjä on lännen, Yhdysvaltojen ja Naton uhri. Länsi on rappeutunut. Yhdysvallat sponsoroi vallankumouksia ympäri maailmaa. Suomella on vielä suhteellisen paljon puolustuskykyä Venäjän valheille, Kallioniemi sanoo. Luottamus vapaaseen mediaan ja instituutioihin on toistaiseksi korkealla eikä disinformaatio siksi uppoa niin otolliseen maaperään kuin monissa muissa maissa. Venäjän valheilta meitä suojaa Kallioniemen mielestä myös kollektiivinen muisti. Vuonna 1939 Neuvostoliitto lavasti Mainilan kylässä välikohtauksen, jossa neljä Neuvostoliiton sotilasta kuoli. Neuvostoliitto syytti sotilaiden ampumisesta Suomea, purki maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi Suomeen. Todellisuudessa sotilaat ammutti Neuvostoliitto itse. "Kaikki täällä tietävät, että talvisota käynnistyi valheella. Siksi ymmärrämme, että Venäjän va...
22 Tammi 202512min
Jokin koiran omistajan porukassa ehkä sai ihmiset kääntämään katseensa – mistä lemmikkien hätä johtuu?
Eläinlääkärit tarkastavat aiempaa enemmän lemmikkikoteja, joissa epäillään eläimen kaltoinkohtelua. Taustalla on usein ihmisen pahoinvointi. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Tarkastus alkaa kankeasti. Koiran omistaja ilmoittaa, ettei sisälle ole asiaa, koska hänellä on vieraita. Pakkasta on Tampereella tammikuun ensimmäisinä päivinä yli 20 astetta, ja pihalta on hankala löytää sulaa kohtaa. Valvontaeläinlääkäri Otto Kivirauma arvelee, että omistaja on ehkä tottunut toimimaan viranomaisten kanssa. Hän päättää tehdä tarkastuksen ulkona. Eläinsuojelutarkastusta varten autoon on pakattu erilaisia suojavarusteita: kertakäyttöisiä kenkäsuojia, nitriilihanskoja ja luotiliivit. Lisäksi tarvitaan rullamittoja ja laser- ja lämpötilamittarit, joilla selvitetään, millaisissa tiloissa eläimet elävät. Kivirauma kantaa mukanaan myös kirjoitusalustaa. Sillä voi tarvittaessa suojata itseään koirilta, liian innokkailta tai aggressiivisilta. Jos yllättävä valvontaeläinlääkärin vierailu kiihdyttää ihmisen, tarttuu se yleensä eläimeenkin. Perinteisemmät eläinlääkärin tarvikkeet, kuten stetoskooppi, kuumemittari ja kuonokopat kulkevat autossa, mutta tulevat harvemmin mukaan käynnille. Koira oli kuntoluokituksen alimmalla portaalla, Kivirauma kirjoitti myöhemmin raporttiinsa. Kauttaaltaan surkastuneet lihakset tekivät kävelystä vaikeaa, puolelta toiselle hoippuvaa. Haastattelussa Kivirauma kertoo, että eläimen okahaarakkeet törröttivät selkärangasta. Koiran keho oli vuosia kestäneen nälän seurauksena käyttänyt ravintonaan kaiken, minkä pystyi, puremalihaksia myöten. "Se oli hyvin rauhallinen, selvästi jo vanhempi koira ja aika kankea liikkumaan." Valvontaeläinlääkärien tekemät epäilyyn perustuvat tarkastuskäynnit ovat lisääntyneet viidessä Suomen suuressa kaupungissa. Viiden vuoden aikana määrä on noussut eniten Oulussa ja etelän keskuksissa: Vantaalla, Helsingissä ja Espoossa. Tampereella tarkastusmäärät ovat kasvaneet maltillisemmin. Suomen Kuvalehti tarkasteli kuuden Suomen suurimman kaupungin lukuja. Lisäksi haastateltiin viittä valvontaeläinlääkäriä Helsingistä, Vantaalta, Turusta, Tampereelta ja Oulusta. Selvisi, että tarkastusten määrä on kasvanut eniten siellä, missä niitä tekeviä eläinlääkäreitä on palkattu lisää. Esimerkiksi Tampereella ei ole ehditty tarkastaa kaikkia epäilyjä. Turku oli kuudesta kaupungista ainoa, jossa tarkastusmäärät olivat laskeneet. Se oli myös suurista kaupungeista ainoa, jossa vielä viime vuonna tarkastuksia teki vain yksi valvontaeläinlääkäri. Turun alueelle saatiin toinen virka lokakuussa. Kaupungit myös tilastoivat tarkastuskäyntejä hieman eri tavoin, mikä osaltaan selittää Turun pienempiä lukuja. Eläinlääkärien määrä ei kuitenkaan yksin selitä lukujen kasvua. Valvontaeläinlääkärit ovat yhtä mieltä siitä, että merkittävä syy nousulle on ihmisten valppaus. Moni ilmoittaa näkemästään eläinten kaltoinkohtelusta aiempaa herkemmin. Ehkä julkinen keskustelu eläinten kohtelusta on tehnyt puuttumisesta helpompaa samalla, kun suojeluilmoitusten tekemisestä on tullut tutumpaa. Myös korona-aika vaikutti tarkastusten määrään monella tavalla: ihmiset ottivat uusia lemmikkejä, ja kotona pysyttely sai kiinnittämään huomiota naapurien kotieläinten vointiin. Lemmikkien määrä on kasvanut jo vuosien ajan. Kennelliiton kyselytutkimuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna yli 800 000 koiraa. Kissojen tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, mutta Kissaliiton arvio liikkuu miljoonan molemmin puolin. Epäilyyn perustuvat tarkastukset eroavat lakisääteisistä tarkastuksista siten, että niiden taustalla on eläinsuojeluilmoitus. Sellaisen voi tehdä kuka vain. Valvontaeläinlääkärien tarkastusluvut eivät kerro kaikkea, sillä niissä ei ole mukana lemmikkejä, jotka poliisi kohdatessaan ottaa välittömästi huostaan ja joiden kohtalosta valvontaeläinlääkäri päättää myöhemmin. Tällaisia eläimiä tuodaan esimerkiksi Helsingissä sijaitsevalle Viikin löytöeläintalolle kymmeniä vuosittain. Tarkastusten määr...
15 Tammi 202513min
Tietoviisas kompastui kysymykseen rintaliiveistä – nippelitieto ei ole viisauden merkki, mutta koukuttaa yhä visailuissa ja lautapeleissä
Tietovisailu kiehtoo, vaikka kaiken voi nykyään katsoa Googlesta. Asiantuntijan mukaan suomalaiset ovat innokas, joskaan ei kovin osaava visailukansa. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Kansanedustaja Pertti Salolainen nousee portaita tummassa puvussa. Häntä kättelee juhlallisesti kaksi smokkipukuista miestä ja nainen, jolla on valkoinen turkishuivi. Salolaisen vaimolle Anjalle ojennetaan valkoinen kukka kiinnitettäväksi rintaan. Seuraavaksi kättelyvuorossa ovat Johannes ja Kyllikki Virolainen, joka saa myös kukkasen. Kynttilät loimottavat, tarjoilija kantaa tarjottimella isolta brie-juustolta näyttävää kimpaletta, pöydillä on röykkiöittäin viinirypäleitä ja kulhossa jotain, joka vaikuttaa amerikkalaistyyliin valmistetulta kuorrutetulta kanalta. Ylen Elävän arkiston filminpätkässä vuodelta 1985 ollaan Trivial Pursuit -pelin Suomen lanseeraustilaisuudessa Katajanokan kasinolla. Taustalta kuuluu juontaja Markku Veijalaisen ääni: "Salissa liikkuu smokkipukuisia orkidea-rintaisia miehiä. He ovat pelin asiantuntijoita ja heille voi esittää peliä ja muitakin asioita koskevia kysymyksiä." Kamera seuraa, kuinka Sikke Sumari vastaa kysymykseen: "Kuinka suurta osaa maapallon pinnasta peittää ikijää." "Oh my god. Oh no. No mä sanon kymmenen prosenttia." Vastaus on oikein. "Täh! Jesus Christ!" Sumari innostuu. Vaikka lanseeraustilaisuudesta on pian 40 vuotta, moneen talouteen hankitaan tänäkin jouluna lahjaksi Trivial Pursuit -lautapeli. On pelien ja visojen sesonkiaika. Suomessa pitkä, pimeä syksy ja talvi ovat pelaamisen huippuaikaa. Baarissa kävijät ovat siirtyneet terasseilta sisätiloihin, ja pubivisoja on satoja läpi maan viikon jokaisena päivänä. Jos ei itse halua pelata, aina voi tuijottaa televisiosta toisten onnistumisia ja epäonnistumisia Jeopardyssä tai Haluatko miljonääriksi- ja Hengaillaan-ohjelmissa. On tavattu ajatella, että nippelitiedon hallitseminen on hienoa, osoittaa sivistystä ja on jopa viisauden merkki. Ylen vakavahenkinen Suomen tietoviisas -ohjelma julisti nimensä mukaisesti maan tietoviisaan vuosina 1990-1998. Tittelin voitti seitsemän kertaa peräkkäin mikkeliläinen hammaslääkäri Erik Toivanen. Joitakin vuosia myöhemmin Toivanen pyrki myös Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan. Päästäkseen kilpailemaan Toivasen olisi pitänyt osata asettaa rintaliivien kuppikoot kokojärjestykseen. Se ei onnistunut. Vuonna 2016 hän sanoi Ilta-Sanomissa, että "ohjelmasta jäi valitettavasti manipuloinnin maku. Siellä kyllä pidettiin huoli, etten päässyt kilpailemaan lainkaan." Kun Trivial Pursuit tuli Suomeen vuonna 1985, sen kehittäjät, kanadalaistoimittajat Chris Haney ja Scott Abbott olivat jo myyneet pelin valmistusoikeudet isolle amerikkalaiselle pelivalmistajalle ja sitä oli lähdetty toden teolla viemään maailmalle. Tarina kertoo, että Haney ja Abbott saivat idean Trivial Pursuitiin vuonna 1979 pelatessaan sanapeli Scrabblea ja pohtiessaan, osaisivatko itse kehittää yhtä koukuttavan pelin. Pelivalmistajat eivät ensin innostuneet, ja Haney ja Abbott valmistivat peliä parin ensimmäisen vuoden ajan itse muutaman sijoittajan avustuksella. Ensimmäisessä painoksessa oli 6 000 kysymystä, jotka Haney laati pääosin itse. Tammikuussa 1984 The New York Times kirjoitti, kuinka Trivial Pursuitin pelaamisesta oli tullut kaupungissa nuorehkon urbaaniväestön trendihuvi. Cocktailkutsujen sijaan pidettiin Trivial Pursuit -iltoja, ja peli oli kaupoista jatkuvasti loppuunmyyty "Se on kuin tauti", lehden haastattelemat pelaajat kuvailivat innostustaan. "Varaudu valvomaan koko yö sen parissa." Yhden haastateltavan mielestä oli kiehtovaa, kuinka peli houkutteli mielen perukoilta esiin asioita, joita ei ollut tarvinnut vuosiin. Toisen mielestä New Yorkin kaltaisessa kaupungissa oli eduksi, jos pääsi todistamaan olevansa älyllisesti vähän muita parempi. Sellaisena nippelitiedon hallintaa pidettiin. Jutussa kysytään pelin kysymyksiä, kuten montako sormea oli Anne Boleynilla, minkä Yhdysvaltain osavaltio...
8 Tammi 202522min
Ei tarvita YK:ta tai poliittisia päätöksiä - Israelin ystävien mielestä lupaus Israelin omasta maasta tulee suoraan Jumalan sanasta
Suomalaisen kristillisen sionismin juuret ovat 1800-luvulla. Suomen ensimmäinen Israel-järjestö perustettiin neljäkymmentä vuotta ennen Israelin valtion syntymistä. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Lokakuun 7. päivänä Helsingin keskustaan oli kokoontunut satakunta ihmistä. Oli vielä lämmintä, kymmenisen astetta, mutta Pasi Turunen oli varautunut sateeseen. Toisessa kädessä oli musta sateenvarjo, toisessa Israelin lippu. Se sekoittui kymmeniin samanlaisiin. Niiden joukossa oli Suomen siniristilippuja. Tukimielenosoitus kulki Keskuskadulta Esplanadille. Kylteissä oli kuvia kidnapatuista israelilaisista. Bibasin perheestä esimerkiksi. Pienestä Kfiristä, joka ei ollut ehtinyt täyttää vuottakaan, kun Hamas hyökkäsi Nir Ozin kibbutsille ja otti perheen vangiksi. Kulkueen oli järjestänyt valtakunnallinen Israel-toimikunta, johon kuului parikymmentä suomalaista Israelin ystävyysjärjestöä. Turusen johtama Patmos-lähetyssäätiö oli yksi niistä. Hamasin hyökkäyksestä oli kulunut tasan vuosi. Siitä alkoi sota, jossa on kuollut tähän mennessä yli 43 000 palestiinalaista ja 1 700 israelilaista. Valtava määrä, noin 70 prosenttia Gazassa kuolleista on siviileitä, naisia ja lapsia. Niin sanoo Palestiinan terveysministeriö. Tutkijat ja YK pitävät lukuja melko luotettavina, mutta monet Israelin ystävät eivät. Esplanadin lavalla luettiin julkilausuma. Kaikki Israelin sotatoimet on pyritty maalaamaan sotarikoksiksi, lausumassa sanottiin. Humanitaarisia sääntöjä on tulkittu siten, ettei Israelille jää todellisuudessa mitään keinoja itsepuolustukseen. Puheessa kritisoitiin YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa, jossa vaadittiin Israelia lopettamaan palestiinalaisalueiden miehitys. "Niin sanottujen miehitettyjen palestiinalaisalueiden", lavalla tarkennettiin. Suomikin oli äänestänyt päätöslauselman puolesta. "Seisomme Israelin rinnalla tukemassa sen oikeutta turvallisuuteen ja turvallisiin rajoihin", puheessa julistettiin. "Israelilla on oikeus pyrkiä sotilaallisesti tuhoamaan rajoillaan sitä jatkuvasti uhkaavat islamististen terrorijärjestöjen linnakkeet." Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman ja kokoomuksen kansanedustaja Atte Kaleva pitivät puheet. Joku sylki mielenosoittajia päin. Pasi Turunen oli käynyt Israelissa edellisen kerran juuri ennen koronasulkuja. Se taisi olla helmikuuta 2020. Hän vieraili Kfar Azan kibbutsilla, jonne Patmos oli lahjoittanut rakettisuojia. Se on lähellä Gazan rajaa, parinkymmenen kilometrin päässä Nir Ozista. Järjestö tukee Israelia lahjoituksilla, antaa rahaa myös siirtokunnille. Eräs nainen, Or nimeltään, oli pyytänyt välittämään säätiölle kiitoksen. Kertonut, että oli pelastunut Patmoksen rakettisuojan ansiosta. Myöhemmin, lokakuussa 2023, Or lähetti uuden viestin. Kasvattivanhemmat olivat kuolleet Hamasin hyökkäyksessä. Turunen on käynyt Israelissa usein, toistakymmentä kertaa. Ensimmäisestä kerrasta on jo yli kolmekymmentä vuotta. Hän oli aloittanut Patmoksessa vuonna 1990, ja Betlehemissä oli arabiraamattukoulu, jota säätiö tuki. Se oli ensimmäisen palestiinalaisten kansannousun, intifadan, aikaa. Turunen muistaa ympäröivillä vuorilla palaneet autonrenkaat. Sittemmin hän on toiminut matkanjohtajana useilla Toiviomatkojen järjestämillä reissuilla. Vienyt ryhmiä Raamatun paikkoihin, Jumalan silmäterän maille, kuten kristillisissä piireissä tavataan sanoa. Turunen ei alun perin ollut uskonnollisesta kodista. Hän oli juuri rippikoulun käynyt, kun samassa rapussa asunut naapuri ojensi kirjasen, traktaatin. Turunen luki siihen painetun rukouksen. Tuntui, että Jumala kutsui. Kun hän katsoi seuraavan kerran peiliin, hän muistaa miettineensä, että tältäkö uskovainen näyttää. Turunen liittyi muutamaksi vuodeksi pieneen helluntaiseurakuntaan. Patmoksessa puhutteli yhteiskristillinen tunnelma, Turunen sanoo, kaikkia yhdistävä apostolinen uskontunnustus. Israelista hän ei tiennyt sen enempää kuin Raamatussa kerrottiin. Jos luki Raamattua, siih...
30 Joulu 202421min
Säästöt ovat tehneet asiantuntijoista assistentteja – ”Voin minä tälläkin palkalla tehdä tämän sihteerin työn”
Kun täytyy säästää, ensin lähtevät sihteerit. Heidän töitään alkavat tehdä asiantuntijat. Huonommin, hitaammin ja isommalla palkalla. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Tampereen yliopistossa alkoi viime syksynä tutkimushanke. Sen nimi oli Työuupumuksen alkulähteillä. Kyselytutkimus tehtiin eri alojen työntekijöille, laaja joukko vastasi. Lisäksi haastateltiin pientä joukkoa niitä, jotka kokivat vakavia työuupumusoireita. Haastatteluihin liittyvä tutkimusartikkeli on vielä vertaisarvioitavana, ja lopulliset päätelmät sen tuloksista julkaisematta. Hankkeen tutkimusjohtaja, professori Anne Mäkikangas kuitenkin kertoo, että tulokset osittain yllättivät. Pitkään työuupumuksen pääsyinä on pidetty kiirettä ja aikapainetta. Nyt vakavia uupumusoireita kokevat haastateltavat kertoivat ennen kaikkea "työn turhakkeista". Turhakkeiksi Mäkikangas kutsuu tehtäviä, jotka eivät varsinaisesti kuuluisi henkilön omaan työnkuvaan. Turhia ne eivät ole, usein jopa välttämättömiä. Mutta väärän henkilön työpöydällä ne tarkoittavat keskeytyksiä ja vievät aikaa varsinaisilta tehtäviltä. Sellainen nakertaa työn merkityksellisyyttä ja lisää uupumusriskiä, Mäkikangas sanoo. Yli 13 000 kyselytutkimuksen vastaajaa sai kertoa työn turhakkeista myös avovastauksin. He kuvailivat niitä hyvin kirjavasti. Muiden rinnalla toistui yksi teema: "Työnkuvaa muutettiin niin, että toimistoassistentin lakkautetusta tehtävästä siirrettiin kysymättä osa minulle, vaikka olen asiantuntijatehtävissä." "Joudun tekemään sihteerin työtä, koska terveydenhuollossa on poistettu avustavat työtehtävät. Se turhauttaa." "Työhöni kuuluu paljon assistentin/sihteerin työtä vaikka olen yli 20 hengen esihenkilö." Kun jostain täytyy leikata, yksi kohde on yli muiden: hallinto. Puhutaan tehostamisesta, virtaviivaistamisesta, suorituskyvyn vahvistamisesta. Ydintehtäviin keskittymisestä, ylimääräisen karsimisesta. Usein ylimääräisenä on nähty niin sanotut tukipalvelut. Se on työtä, joka ei katoa, vaan sitä päätyvät herkästi tekemään ne, joiden varsinainen työ on jotain aivan muuta. Kolme vuotta sitten Tampereen yliopisto vähensi tukipalveluista yli 200 henkilötyövuotta. Jo edeltävänä vuonna oli otettu käyttöön uusi tietojärjestelmä nimeltään Sisu. Uudistusten jälkeen kesällä 2022 yliopiston pääluottamusmies, professori Mari Hatavara kirjoitti blogitekstin. Otsikko oli: "Assistenttipalvelut - professorin viides tehtävä?" Opetuksen järjestämistä koskevien tietojen syöttäminen järjestelmään oli siirtynyt tukipalveluilta opettajille, myös professoreille. "Osaamistavoitteita, sisältöjä, aineistoja, aikatauluja, ilmoittautumisia ja muita yksityiskohtia koskevat tiedot syötetään aina yksi opintojakso tai toteutus kerrallaan alusta loppuun välilehtien, pudotusvalikoiden ja tietokenttien viidakossa." Jokaiselle kurssille kertyy satoja syötettäviä tietoja, Hatavara kirjoitti. Hänen arvionsa mukaan professorilta kuluu rumbaan noin 65 tuntia vuodessa. Kun ottaa huomioon Tampereen yliopiston professoreiden määrän, se tekee 12 professorin henkilötyövuotta. Työhön, jonka voisi kenties virheettömämmin tehdä asiaan rutinoitunut henkilö. Hatavarasta se oli järjetöntä. Hän halusi osoittaa asian luvuilla ja päätti pyytää apua. Kollega, professori tuotantotalouden puolelta teki pyynnöstä laskelman. "Varovaisestikin arvioiden järjestelmään erikoistunut assistentti olisi kuusinkertaisesti tehokkaampi panostuotto-suhteeltaan kuin professori tällaisessa työssä." Ohjeet löytyvät kyllä. Niistä pitäisi selvitä, miten diplomityön lausunnot syötetään verkkoon yliopiston toiselle laitokselle. Tarvitaanko plagiointiselvitys tai kypsyysnäyte? Millä kielellä? Olli Ikkala ei ole saada ohjeista selkoa. Ne tuntuvat sekavilta, ehkä kiireen vuoksi. Hän ottaa yhteyttä opintosihteeriin. Sitten toiseen, pian kolmanteen. Lopulta neljäs osaa auttaa. Tältä homma hoituu viidessä minuutissa. Mutta Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professorin työaikaa on tuhrautunut yli kaksi tuntia....
23 Joulu 202426min
Kansallisbaletin tanssijoista enää kolmannes on suomalaisia – Suomalaispiirteet eivät ehkä näy katsomoon asti, myöntää johtaja
Suomen kansallisbaletin tanssijoista enää kolmannes on suomalaisia. Baletin pääryhmässä työskentelee 75 tanssijaa 24 eri maasta. Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden. Hämäläinen, Salminen, Elonen. Pääroolissa Sofia Mokkila, solistina myös Karoliina Kurronen. Käsiohjelma vilisee tavallisia suomalaisia nimiä, kun Suomen kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitoksen oppilaat tulkitsevat oopperatalon Alminsalissa romanttista balettia A Folk Tale. Esitys on riemukas, jännitystä ei näy. Tanssijat ovat jo ikiensä puolesta erikokoisia ja erinäköisiä. Suomalaisen baletin tulevaisuus näyttää iloiselta. Pari kuukautta myöhemmin, Kansallisbaletin syyskauden avaus Oopperan päänäyttämöllä. Prinsessa Ruususen roolin tekee saksalainen Violetta Keller, käsittämätön lahjakkuus. Prinssinä on Florian Modan, hänkin Kansallisbaletin saksalainen ensitanssija. Muissa esityksissä prinsessaa tulkitsevat kiinalainen Zhiyao Chen ja korealainen Seo Yeun Kim, prinssiä kiinalainen Jun Xia ja italialainen Martin Nudo. Tämä on Suomen kansallisbaletin todellisuutta. Onko balettioppilaitoksen Hämäläisillä ja Salmisilla sittenkään mitään mahdollisuuksia? Jos eläisimme 1990-lukua, tilastot olisivat suomalaisten tanssijoiden puolella. Vuonna 1997 peräti 80 prosenttia Kansallisbaletin tanssijoista oli käynyt talon omaa balettikoulua. Päärooleja tekivät supertähdet Salla Eerola, Minna Tervamäki ja Nina Hyvärinen. Nyt Kansallisbaletin pääryhmässä työskentelee 75 tanssijaa 24 eri maasta. Pääryhmän alaisessa nuorisoryhmässä on 14 vastavalmistunutta. Suomalaisia on kaikista tanssijoista noin kolmannes, heistäkin tuntuva osa jo vuosituhannen alussa palkattuja. Suhdeluku on keikahtanut parissa vuosikymmenessä lähes päälaelleen. Baletin teokset ja vaikutteet ovat aina liikkuneet valtionrajojen yli. Vuonna 1922 perustettu Kansallisbaletti ja sen oma balettikoulu nojasivat pitkään venäläiseen balettiperinteeseen. 1960-luvulla alettiin katsella myös länteen, ja esimerkiksi 1990-luvun ohjelmistoissa näkyivät silloisen baletinjohtajan Jorma Uotisen tiiviit kontaktit Ranskaan. Uotisen kauden ohjelmistoa tanssi kuitenkin varsin suomalainen ryhmä. Vuosituhannen vaihteessa maailman balettitalojen yhteydet tiivistyivät ja tanssijoiden markkinat avautuivat. Samalla koko Kansallisooppera ja -baletti sitoutui strategiaan, jonka ydin oli tarjota yleisölle parasta taiteellista laatua kansallisuuteen katsomatta. 2000-luvun alussa Kansallisbalettia johtanut tanskalainen Dinna Björn piti silti yhä tärkeänä, että enemmistö ryhmän tanssijoista olisi omasta balettioppilaitoksesta valmistuneita. Vuonna 2008 rytisi. Baletinjohtajana aloittanut Kenneth Greve täräytti heti kautensa alkuun, ettei balettioppilaitoksesta valmistuvien taso riittänyt Kansallisbaletissa. Hänen kymmenvuotisen kautensa aikana vain viisi suomalaista tanssijaa sai vakinaisen kiinnityksen. Valtaosa Kansallisbaletin nykyisistä tanssijoista on tanskalaisen Greven ja häntä seuranneen ruotsalaisen Madeleine Onnen kiinnittämiä. Elokuusta 2022 ryhmää on johtanut Javier Torres, pitkästä aikaa Kansallisbaletin entinen tanssija - ja Suomen kansalainen. Tanssijat ovat kesälomalla, mutta Torresilla riittää töitä oopperatalon viidennessä kerroksessa. Näkymä Töölönlahdelle on avara ja kirkas. "Pidän maisemasta talvellakin", hän sanoo. "Rakastan Suomea." Meksikolais-suomalainen Torres tanssi Kansallisbaletissa vuosina 1991-2008. Syyskauden 2024 ohjelmisto on hänen johtajakautensa ensimmäinen. Erityisen ylpeä hän on John Neumeierin Kuolema Venetsiassa -teoksen saamisesta Suomeen. Torres vastaa myös tanssijoiden rekrytoinnista. Siitä kiire nyt johtuukin. Haastattelun jälkeen on tiedossa ulkomaisen tanssijan koe-esiintyminen etänä. Valtaosa tanssijoista palkataan koetanssien perusteella. Viime vuoteen saakka Kansallisbaletti järjesti erillisiä koetansseja suomalaisille. Talon lakiosasto huomautti, että se oli syrjintää, joten jatkossa koetanssi on avoin kaikille. Lisäksi Torres etsii k...
18 Joulu 202425min
