15. Kauden reflektio – epämukavuus ja epävarmuus osana kasvua

Meistä tuntuu, että usein meille myydään ajatus, että kasvu ja epämukavuusalueelle astuminen on inspiroivaa ja voimaannuttavaa. Mutta se ei ole vain sitä, ainakaan heti ja joskus se ei ole sitä ollenkaan. Millainen prosessi voikin odottaa?

Millainen prosessi tää podcast on ollut tähän asti meille? Onnistuttiinko tavotteissa ja oman idean tuomisesta toteen?

Tässä kauden päätösjaksossa puhutaan tästä matkasta passiivisuudesta toimijuuteen. Puhutaan rehellisesti siitä, mitä tapahtui, kun lähdettiin isosti kohti omia suojamekanismeja, traumatriggereitä, omia haitallisia ajatusmalleja, sisäistettyjä kriittisiä ääniä, omaa totuutta ja näkyväksi tulemista. Reflektoidaan sitä kohtaa kun uudet toimintatavat ja tapa olla eivät ole vielä ehtineet integroitua itseensä ja hermostoon. Kun sisällä tuntuu tyhjältä sekä turvattomalta.

Olenko minä oikeasti tuo, sanoinko nuo asiat ääneen, mitä musta ajatellaan…Miten koko prosessi on ollut erillisyyden ja oman identiteetin vahvistamista sekä tietynlainen individualisaatio prosessi. Onko erillisyys tuonut yhteyttä muihin ihmisiin tässä vaiheessa?

Mitä kaikkia eri fiiliksiä ja aaltoliikkeitä boanapodi on herättänyt meissä ja meidän ympäristössä. Miten tää projekti on auttanut ihan uudella tavalla löytämään itsemyötätuntua itseään kohtaan. Miten kaikki luova tekeminen voi olla tosi kuormittavaa ja miten tähänkin liittyy itsesäätely niin voimakkaasti.

Matka ei ole tuntunut vain kasvulta. Se tuntui epävarmuudelta, turvattomuudelta ja siltä, että olisi mennyt taas taaksepäin. Vaikka tämä on normaalia terapeuttisissa prosesseissa, se silti yllätti taas kerran.

Tämä ei ollut vain projekti – vaan peili, triggeri ja prosessi. Ei pelkästään se, että puhuu omista traumoista, vaan myös se, että yrittää samalla muuttaa omaa tapaa olla. Hypätä turvattomaan ja samalla rakentaa sinne turvaa. Miten usein ymmärrys asioista tulee ennen kun kokee turvaa.

Miten projektissa konkreettisesti elettiin vastaan muutta vanhaa toimintaa kuten miellyttämistä, hyväksytyksi tulemista, hiljaisuutta, uskomusta ettei omia mielipiteitä ja kokemuksia ole turvallista sanoa ääneen, herättää tunteita toisissa, tuoda itseään ja ajatuksiaan esiin ja näkyväksi.

Pelko, häpeä, syyllisyys ja rangaistuksen pelko nousivat pintaan kun vanhat sisäiset kriittiset äänet saivat taas valtaa. Ja haavoittunut sisäinen lapsi tuli näkyviin. Miten kasvu tuntuu aluksi hajoamiselta enemmän kuin nousulta ja voimaantumiselta?

Kiitos kaikille kaudella matkalla olleille<3 Ja kaikille palautteista❣️

Pidetään yhtä ja kuullaan taas…ja muista uskalla kyseenalaistaa ja elää tavallasi ja oo #boana4life💜💫