Ali och kampen om finskan – från skam till stolthet

Radiodraamasarjan 2 osa. Emme pakene jonnekin, vaan jostakin. Man flyr inte till något utan från något. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Pako: Anina ja Elina ovat samalla luokalla. Anina on joutunut jättämään kotinsa Syyriassa, Elinan isoisä joutui jättämään kotinsa Suomessa jo kauan sitten. Miltä tuntuu kun saa tietää, että joutuu jättämään perheensä, kotinsa ja turvansa?    Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon samassa luokassa. Anina oon joutunu jäthään koinsa Syyriassa. Elinan farfaari häätyy jättää hänen koin jo aikoja sitten. Miltä tuntuu ko saapi tietää ette häätyy jättää perheen, koin, ja turvan?   Flykten: Anina och Elina går i samma klass. Anina har fått lämna sitt hem i Syrien, Elinas farfar fick lämna sitt hem i Finland för länge sedan. Hur känns det att få reda på att man måste lämna sin familj, sitt hem, sin trygghet?

18 Joulu 201710min

Radiodraamasarjan 1 osa. Muistot rakentuvat rakkaimpien ympärille. Runt dom man älskar byggs minnena. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Pako: Anina ja Elina ovat samalla luokalla. Anina on juuri tullut Ruotsiin. Elinan isoisä tuli Ruotsiin yli seitsemänkymmentä vuotta sitten, hän pakeni sotaa Suomesta. Mitä muistoja heillä on sodasta, entä ajalta ennen sotaa? Mitkä muistot tahtoisi säilyttää, mitkä muistot haluaisi mieluiten unohtaa?   Pakhoonlähtö: Anina ja Elina oon samassa luokassa. Anina oon juuri tullu Ruothiin. Elinan farfaari tuli Ruothiin jo yli seittemänkymmentä vuotta sitten, jo ennen sottaa. Mitä muistoja haluaa säästää, mitä muistoja haluaa mielumin uhohtaa.   Svenska: Anina och Elina går i samma klass. Anina har nyligen kommit till Sverige, Elinas farfar kom till Sverige för mer än sjuttio år sedan, han flydde undan kriget i Finland. Vilka minnen bär de med sig från kriget, från tiden innan kriget? Vilka minnen vill man bevara, vilka minnen vill man helst glömma?

18 Joulu 201710min

Tumma ihonväri valkoihoisen enemmistön yhteiskunnassa ei vieläkään ole saumaton seikka, vaikka äänien ja ihmisten kirjo yhteiskunnassa lisääntyy. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Hämmennystä herättävä ihonväriSuomessa syntynyt ja kasvanut kansanedustaja Jani Toivola on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa suomalais-kenialaisten juurtensa välimaastossa. Vaikka Toivolalla ei ollut varttuessaan kosketusta afrikkalaisiin juuriinsa, tumma ihonväri on herättänyt ulkopuolisten reaktion.– Mikä minuun koko ajan yhdistettiin, oli minulle yhtä vierasta kuin kenelle tahansa muulle keskivertoihmiselle, mutta kuitenkin edustin sitä jollakin tavalla yhteiskunnassa, Toivola summaa.Muiden reagointi omaan ihonväriin on ajoittain luonut hämmennystä. Esikoulussa saatu kehoitus "painumaan sinne missä pippuri kasvaa" pisti pohtimaan tummaa ihoa, kotia ja kuuluvuutta.Mihin mä siellä Afrikassa meen kun mä en tunne siellä ketään?Kansanedustaja Jani ToivolaYmpäristön reaktiot muistuttivat omasta erilaisuudesta. Kokemus ainoana erinäköisenä olemisesta kantautui toiveeseen näyttelijän ammatista.– Osaako teatterimaailma käsitellä minun näköisiäni ihmisiä, tai voinko esittää perinteisiä suomalaisia rooleja, Toivola muistaa miettineensä.Yhteiskunnan kuvastoYhteiskunnassa, jossa valtaosa näyttää samalta, Toivola nostaa tärkeäksi ymmärtää millaisia ihmisiä nostetaan näkyviin.Millaisia kuvia on yhteiskunnassa, kuka niistä löytää itsensä ja kuka ei. Kansanedustaja Jani Toivola– Kyseessä voi olla kirjoitettua kuvaa, tai henkilöt sanomalehdistä koulukirjojen kuvitukseen, Toivola jatkaa. Hän yhdistää tämän yhteiskunnan kuvaston määrittämään osallisuuden tunnetta, joka jakaa ihmiset osallistujiin ja osallistumattomiin.Passiivisesta mielikuvasta valokeilaanKehitys yhteiskunnallisella tasolla voi junnata paikoillaan. Päättäjän kengissä Toivola on joutunut kokemaan, miltä tuntuu elää yhteiskunnassa, jossa muun muassa ulkonäkö herättää aggressiivisia tunteita.Säännöllinen, negatiivinen palaute alkaa aina kytköksellä henkilökohtaiseen: Seksuaaliseen suuntautumiseen tai ihonväriin.Kansanedustaja Jani ToivolaToivola on myös havahtunut toisen tummaihoisen julkisuuden henkilön, Mustan Barbaarin haastattelua kuunnellessaan samojen teemojen toistumiseen.– Pysähdyin tajutessani, että olen vastannut ihan samoihin kysymyksiin ihonväristä ja erilaisuudesta 15 vuotta sitten.Mediassa keskustelu alkaa Toivolan mukaan usein nollasta. Oletuksesta siitä, ettei valtavirta ole ollut kosketuksissa erilaisuuden kanssa. Tämä ei käy, vaan keskustelun tulee olla kehittyneempää, jotta asiat todella edistyvät.Ihmiset ovat omilla vahvuuksillaan tulleet esiin, heillä on annettavaa ja voivat itse ratkaista kysymyksiä.Kansanedustaja Jani Toivola– Nyt kun ääniä tulee esiin enemmän, näiden tyyppien pitää olla etulinjassa toimijan roolissa. Ei neuvonantajina päättäjien vieressä, eikä varsinkaan passiivisina mielikuvan myyjinä - siitä asetelmasta on päästävä kauas ja lujaa.Artikkeli Salla Turunensalla.turunen@sverigesradio.se ToimitusLina PuranenMaziar Farzinsisuwebb@sverigesradio.se

23 Kesä 201626min

Biniyam Schelling on elävä esimerkki siitä, että kansalaisuuden käsite on luonteeltaan kyseenalainen. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Kokkolassa syntyneen, viisivuotiaana perheensä kanssa Helsinkiin muuttaneen Biniyam Schellingin elämä pyörii musiikin ympärillä.– Aloitin viisitoistavuotiaana kavereiden kanssa tekemään musiikkia huvin vuoksi. Kun huomasin, miten kaverit siitä tykkäsivät, innostuin jatkamaan. Nykyään teen alternative hip hop/pop -suuntaista musaa, Schelling kertoo.Unelmani tulevaisuudessa on tehdä musiikkia työnä, ja mahdollisuus vaikuttaa taiteen kautta.Muusikko Biniyam SchellingVedellä hiukset suoriksiSchellingin vanhemmat ovat tulleet aikanaan Suomeen opintojen perässä - äiti on Etiopiasta ja isä Saksasta.– Kotikieleni ovat suomi ja englanti. Pienenä puhuttiin myös saksaa ja amharaa, mutta ne jäivät, Schelling toteaa.Identiteettiin liittyvät seikat ovat mietityttäneet Schellingiä pienestä pitäen:– Tarhasta kerran kotiin tullessani olen mennyt suoraan vessan lavuaarin ääreen ja yrittänyt vedellä suoristaa hiuksiani. En kuulemma halunnut, että minulla on kiharat hiukset.Suomalaisuuden dilemmaBiniyamin on vaikeaa vastata, onko hän suomalainen.– Aikaisemmin en ole ajatellut, että vaikka olisi aina asunut Suomessa ja puhuu suomea, ei välttämättä ole suomalainen, vaan silti ulkomaalainen, Schelling miettii.Suomalaisessa yhteiskunnassa oman erilaisuuden kanssa eläminen on aaltoillut: Toisinaan asiaan ei kiinnitä huomiota ja toisinaan se on painanut enemmänkin mieltä.Joskus on ollut aikoja, jolloin olen ajatellut olevan helpompaa olla suomalainen.Muusikko Biniyam Schelling– Korostetaan myös sitä, että on puoliksi jotakin.Suhtautuminen ulkomaalaisiin heittelehtii Pakolaisten myötä Schelling kokee, että yhteiskunnallinen keskustelu on mennyt äärimmäisyyksiin: Kaikki ulkomaalaiset leimataan yhdeksi ryhmäksi yleistäen.Ihmiset eivät ole fiksuja, mitä tähän asiaan tulee.Muusikko Biniyam SchellingVaikka ilmapiiri kiristyy ja rauhoittuu vaihdellen, Schellingin mielestä ihmisten suhtautuminen maahanmuuttajiin on kuitenkin tullut jonkin verran avoimemmaksi. Monikulttuuristen äänien lisääntymisen muusikko näkee luonnolliseksi kasvuksi.– Suomalaisuus-käsitteen muuttumista tapahtuu enemmän tai vähemmän. Vertailukohdat pääkaupunkiseutu ja muu Suomi hankaloittavat yleiskuvan luomista, mutta muuttumista tapahtuu, Schelling pohtii. Artikkeli Salla Turunensalla.turunen@sverigesradio.se ToimitusLina PuranenMaziar Farzinsisuwebb@sverigesradio.se

23 Kesä 201620min

Jaksossa painitaan rasismin kanssa: Kuinka se näkyy arjessa, miten rasisminvastaisessa taistelussa voi profiloitua ja millainen rasismin valtarakenne on. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Kysymys koskien vanhempien alkuperää saa Koko Hubaran varpailleen. Hän periaatteessa vastustaa kysymystä syntyperästä:– Aina, kun kyseessä on ei-valkoihoinen henkilö, hänen tarinansa alkaa hedelmöityksestä ja siihen liittyvästä rakkaustarinasta. Se ei kiinnosta minua, sillä asian esiin tuomisen kautta joutuu ikään kuin oikeuttamaan oman olemassaolonsa.Valkoihoiset rodullistavat tummaihoisiaKyse on rodullistamisesta, jolle Hubara kokee altistuvansa suurimmassa osassa arkisen elämän eri tilanteista.Nimenomaan risteymä sukupuolesta ja etnisyydestä on itse kokemani rodullistamisen ytimessä. Toimittaja Koko Hubara– Usein on ajateltu, että olen tekemässä jotakin muuta, kuin mitä olenkaan. Esimerkiksi yliopistolla useammin kuin kerran minua on erehdytty luulemaan vaihto-oppilaaksi, siivoojaksi tai keittiöntyöntekijäksi.Hubaran mukaan myös yksityisasioita kysellään rodullistamisen kautta erityisen herkästi:– Käynkö töissä, elänkö sosiaaliturvalla, ovatko vanhempani yhdessä, onko isäni hyljännyt minut ja olenko pakolainen, Hubara listaa harmistuneena. Mihin tarvitsemme valtioita ja nationalistista ajattelua?Hubara pohtii, miksi suomalaisuus pitää pitää tarkasti rajattuna ja vaaleana.– Suomalaisuuteni on itsestään selvää minulle, mutta olen huomannut, ettei se ole sitä muille.En mahda suomalaisuudelleni mitään.Toimittaja Koko HubaraKoska Hubaran omaa suomalaisuutta haastetaan jatkuvasti, hän kokee haastamisen tarvetta takaisin. Hän näkee muutoksen tarvetta Suomen valtiossa, rajoissa ja itsenäisyydessä:– Tässä hetkessä meidän pitäisi avata rajamme ja käyttää kykyämme rauhaan ja hyvinvointiin yli rajojen muiden hyväksi.Vajavainen suomen kieliErilaisten ihmisryhmien nimittäminen on hankalaa. Ryhmien ulkopuolisten jäsenten rajanvedot siitä, mitä ryhmää ja millaisia kokemuksia toinen edustaa, on herkkä ja monimutkainen asia.– Itse käytän nimitystä ruskeat tytöt, koska se kuvaa tarkasti sitä, mitä olen. Suomen kielessä ei ole riittävästi sanoja kuvaamaan etnisyyttä, joten lainasanoja esimerkiksi englannin kielestä on tarvittu, Hubara toteaa.Hubara näkee, että nimittämiseen liittyvät ongelmat ovat valkoihoisten ongelmia: Miten omasta itsestä koettu erilaisuus lokeroidaan?Isäni on ollut Suomessa 33 vuotta. Milloin hän ei enää ole maahanmuuttaja?Toimittaja Koko Hubara– Olen syntynyt täällä Suomessa. Mikä ihme on toisen polven maahanmuuttaja? Artikkeli Salla Turunensalla.turunen@sverigesradio.se ToimitusLina PuranenMaziar Farzinsisuwebb@sverigesradio.se

23 Kesä 201631min

Ali Jahangirin mukaan suomalaisuuden kulttuurin muutos on käynnissä, alkaen nuorista. Esimerkiksi yksittäisten suomalaisten menestystarinoiden myötä suomalaisuus on erilaista 90-lukuun verrattuna. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Iranista Salon kautta Turkuun 10-vuotiaana tullut koomikko Ali Jahangiri muistaa maiden vaihdoksen ajan hyvin. Maahanmuuttotilanne on ollut tunteellinen vanhemmille.Muistan kun mutsi itki ja faija sanoi "kyllä se tästä, kyllä me pärjätään".Koomikko Ali JahangiriHän oppi lapsena suomen kielen nopeasti - kielitaito oli pian äidinkielen tasoista. Kuitenkin nuorena Jahangiri viihtyi paremmin muiden maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa.– Siinä sosiaalisessa viitekehyksessä sain olla oma itseni. Ei tarvinnut toistumiseen kertoa mistä on, kuka on, kauanko olen ollut Suomessa ja miksi osaan näin hyvin suomen kieltä.Komiikkaa kipupisteissäLapsuuden suuret muutokset muovasivat Jahangirista sosiaalisen kameleontin, vaikka huomionhakuisesta nuoresta kasvoikin pohtiva ja hieman vetäytyvä aikuinen. Nuorella iällä opittua kielitaitoa hän käytti myös vanhempiensa kanssakäymisen tulkkaukseen.Saatoin koulusta tullessani lähteä isän kanssa käymään psykiatrilla kuullen hänen itsemurha-ajatuksiaan, ja illalla soittaa kaverille koriksen pelaamisesta.Koomikko Ali JahangiriKosketus komiikkaan on Jahangirilla ollut aina - hän on ollut "luokan pelle". Huomionhakuisuus ja kommentointivalmius ovat saaneet opettajat toistamaan mantraa, jossa hän ei olisi kykeneväinen keskittymiseen, ja että hän häiritsee muiden työtä.– Perinteistä palautetta, jota läpi elämäni olen saanut kuulla on, ettei minusta tulisi yhtikäs mitään, Jahangiri miettii.Erilaisuuden edut ja taakkaJahangirista kuitenkin tuli jotakin: hän on opiskellut taloustieteitä, keksinyt oman liikeidean ja saanut myös vuoden 2015 koomikko -tittelin. Taustansa ja ulkonäkönsä erilaisuuden hän on kääntänyt urallaan hyödykseen.– Kaikki on perustunut siihen, ja vaalin erilaisuuttani.Rasistisia kommentteja koomikko kuulee harvoin, ja hän sulkee ne hyvin nopeasti pois. Tosin Jahangiri epäilee olevansa rasistisen kommentoinnin kohderyhmää:Olen melkein kaksi metriä pitkä ja painan 127 kiloa. Näytän siltä, että syön huutelijoita aamupalakseni.Koomikko Ali JahangiriErilaisuus on kuitenkin myös taakka. Nykyinen maahanmuuttokeskustelu on leimannut koomikon keveäksi tilannekommentaattoriksi.– Minusta on tullut medialle jonkinlainen turvapaikkaekspertti, vaikken jaksa puhua aiheesta koko aikaa. Luulin, että voisin puhua pakolaisuudesta jonkinlaiseen henkilökohtaiseen suhteeseen nojaten, mutten voikaan.Kehitys on aina hyvästäMielestäni on hieno asia, että lapset voivat katsoa vanhempiaan ja sanoa "noi ei vaan tajuu".Koomikko Ali JahangiriMaailma menee eteenpäin, ja se on Jahangirin mielestä hyvä asia. Sukupolvien tulee aina luoda omaansa edelliseen verrattuna, ja heidän ei välttämättä tarvitse ymmärtää toisiaan.Jahangiri vitsailee, että ehkäpä hänen omien lastensa tulevaisuudessa valkoihoisuus on vähemmistönä Suomessa. Ne ihmiset, jotka tosi asiassa pelkäävät sellaista tilannetta, pelkäävät Jahangirin mukaan jotakin aivan muuta kuin ihonväriä.– He pelkäävät kehitystä, ja suomalaisuuden muuttuvaa määritelmää. Kyseessä on osittain silkkaa rasismia ja rotuopin mukaista ylemmyyden tunnetta. Uskon kuitenkin, että suurin osa näistä ihmisistä hakee itse paikkaansa yhteiskunnassa, tai he kokevat itse syrjäytyneisyyden tunnetta.Artikkeli Salla Turunensalla.turunen@sverigesradio.se ToimitusLina PuranenMaziar Farzinsisuwebb@sverigesradio.se

23 Kesä 201631min

Warda Ahmediin kertoo, ettei samaa keskustelua jaksa käydä sellaisen osapuolen kanssa läpi, joka ei opi edellisestä kerrasta mitään. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Kasvatustieteen opiskelija, äiti, sarjakuvataiteilija, antirasistinen feministiaktivisti, eri järjestöjen hallistusten jäsen... Warda Ahmedista on moneksi.Nelivuotiaana Somaliasta Järvenpäähän tullut, nykyinen vantaalainen testaa joskus kysyjää, joka kysyy "Mistä olet kotoisin?"– Usein sanon, että olen Järvenpäästä. Se ei kuitenkaan ole se, mitä ihmiset haluavat kuulla, vaan jatkavat kysyen "Mistä olet oikeasti kotoisin" tai "Mistä vanhempasi ovat kotoisin", Ahmed kertoo.Ennakkoluulot hankaloittavat elämääMun ei tarvitse korostaa erilaisuuttani, sillä muut tekevät sen puolestani.Sarjakuvataiteilija Wanda AhmedIhmisten jatkuva kysyminen syntyperästä ja muista yksityisasioista syö Ahmedin mukaan energiaa, ja hän toivoisi sen loppuvan. Ihmiset olettavat paljon toisten ulkonäöstä taustan määrittäjänä, ja se on väärin.– Koen etnistä profilointia - virastoista arkisiin kanssakäymisiin. Viime vuonna aika usein joku on tullut haukkumaan tai käskemään pois. Pahimpina jaksoina pyrin välttelemään esimerkiksi ratikoita, koska tilanteesta ei pääse pois, Ahmed toteaa.– Kerran pankissa epäröitiin kansalaisuuttani, vaikka virkailija oli juuri nähnyt Suomen passini.Maahanmuutto jo vanha ilmiöKun mediassa keskustellaan maahanmuuttajista, ikään kuin kuvitellaan, etteivät maahanmuuttajataustaiset ole osana yleisöä. He kuitenkin ovat ja kommentoivat keskustelua, josta usein yllätytään. Maahanmuutto ja turvapaikanhakijat eivät ole uusi ilmiö.Olen tullut Suomeen 25 vuotta sitten. Kuitenkin edelleen jollekin on shokki, että rajan yli voi tulla ja turvapaikkaa voi hakea.Sarjakuvataiteilija Wanda AhmedAhmed näkee rasismin rakenteellisena, joka kohdistuu rodullistettuihin, Suomessa asuviin ihmisiin. Tämä tulee esiin monella tavalla ennakkoluuloisuutena.– Yksi esimerkki on koulussa kannustaminen. Somalityttönä minulle ei sanottu, että "sinusta voi tulla mitä vaan", ja sillä on seurauksensa, Ahmed kertoo.Suomi muuttuu - mutta mihin suuntaan?Suomi on muuttunut, mutta kysymys kuuluukin, ketkä sitä muuttavat ja mihin suuntaan.– Maata on ollut muuttamassa todella vähän kaltaisiani ihmisiä. Joten se ei ehkä mene siihen suuntaan, johon minä haluaisin sen menevän, Ahmed miettii.– Haluan, että suomalaisuutta määritellään uudelleen. Ongelmana nykyisin on se, että samassa sanassa yhdistyvät identiteetti, kansalaisuus ja kansallisuus. Tämä tekee määrittelystä kapean, valkoisen ja kristillisen.Artikkeli Salla Turunensalla.turunen@sverigesradio.se ToimitusLina PuranenMaziar Farzinsisuwebb@sverigesradio.se

23 Kesä 201623min

Venäläis-virolais-suomalaisuuden risteyksessä Oleg Oksasen on vaikea vastata kysymykseen, mistä hän on kotoisin. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. – En tunne itseäni suomalaiseksi tai virolaiseksi. Ehkä eniten venäläiseksi, mutten myöskään ole venäläinen.Näin puhuu 29-vuotias Oleg Oksanen, joka on muuttanut perheensä kanssa Suomeen kaksi viikkoa ennen Neuvostoliiton hajoamista. Hän kokee omistavansa pieniä kulttuureita joka maasta, ja Oksanen näkee tärkeäksi sen, että ihminen tietää mistä tulee. Sillä, että on asunut eri kulttuureissa ja nähnyt ihmisiä, on vaikutus.Minulla on Suomessa kavereita, jotka eivät ole koskaan asuneet missään muualla kuin Suomessa. Ja sen näkee kyllä.Oleg Oksanen Myös Espanjassa ja Itävallassa asuneena Oksanen kokee, että ulkomailla asuessa oppii paljon hyvää. – Oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.Kouluun sopeutumisen vaikeusOksanen on ollut viisivuotias astuessaan lastentarhaan Suomessa. Ensimmäisestä päivästä hän muistaa sen, ettei hän ymmärtänyt mitään. Kuitenkin suomen kieli tarttui hyvinkin nopeasti.Kouluajat eivät olleet kuitenkaan helppoja. Venäläisen kulttuurin ja kielen tausta aiheutti "ryssä"-kommentointia ja asetti Oksasen vaikeaan asemaan. Tappeluita tuli.– Vuonna 1991 ei ollut paljoa maahanmuuttajia, eikä venäjänkielisiä. Lapsille oli ehkä opetettu, että venäjän kielen puhuminen oli huono asia, Oksanen miettii.Omat vaikeudet koulukiusaamisesta änkytykseen ovat opettaneet Oksaselle paljon. Nykyään yritän puolustaa ihmisiä, jotka ovat heikompia.Oleg OksanenVenäläisyys SuomessaKoska Oksasella on sekä virolais- että venäläistaustaa, hän osaa kommentoida näihin ryhmiin liittyviä asenteita Suomessa:– Virolaiset ja suomalaiset ovat ikään kuin sisaruskansat, kun taas venäläisyyttä kohtaan on enemmän vihaa. Luulen kuitenkin tämän häviävän, Venäjän nykyisestä huonosta asemasta huolimatta.Kun Oksasen perhe muutti Suomeen, hän koki tilanteen olleen hankalampaa hänen vanhemmilleen kuin lapselle itselleen – pienenä ei ymmärtänyt ihan kaikkea. Suomi on kuitenkin muuttunut, sillä eri kulttuureista on tullut maahan enemmän ihmisiä. Suomi on iso maa, jossa on vähän ihmisiä. Se tarvitsee erilaisia ihmisiä.Oleg Oksanen– Tänä päivänä Suomeen muuttaville nuorilla ei ole enää niin vaikeaa kuin ennen. Maahanmuuttajia on katukuvassa enemmän.Kansallisten identiteettien välimaastossaVanhempien venäjänkielisyys ja venäjänkielisten uutisten katselu ovat osa Oksasen elämää. Kuitenkaan täysin venäläiseksi hän ei itseään miellä. Mikäli tulevaisuus tuo lapsia tullessaan, kasvatuksessa kielten ja kulttuurien välille tulee sekoitus.– Puhun heille venäjää, ehkä suomeakin. Mielestäni on tärkeää, että lapset puhuvat pienestä saakka montaa kieltä, Oksanen kertoo.– Haluaisin välittää heille myös traditioita: Kuinka olla herrasmies ja kunnioittaa vanhempia. Myös ruokakulttuuri on tärkeää.Artikkeli Salla Turunensalla.turunen@sverigesradio.se ToimitusLina PuranenMaziar Farzinsisuwebb@sverigesradio.se

23 Kesä 201622min