KKO:2024:14 Rikosvahingon korvaaminen, Velan vanhentuminen, Korvausvelan vanhentuminen

Kokoteksti Finlexissä

Käräjäoikeus oli vahvistanut asianosaisten sovinnon rikokseen perustuvasta vahingonkorvauksesta sen jälkeen, kun vastaaja oli tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty. Menettämisseuraamus oli pantu täytäntöön. A haki rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla Oikeusrekisterikeskukselta vahingonkorvaussaatavaansa vastaavan määrän suorittamista valtion varoista. Korkein oikeus katsoi, että Oikeusrekisterikeskuksella oli hakemuksesta päättäessään velan vanhentumisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin estämättä oikeus tutkia korvausvelan mahdollinen vanhentuminen.

Korkein oikeus katsoi, että A oli saanut tiedon tai hänen ainakin olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta viimeistään rikosasian tultua vireille ja Valtakunnansyyttäjänviraston sekä käräjäoikeuden tiedotettua asiasta. Kun A ei ollut katkaissut korvausvelan vanhentumista kolmen vuoden kuluessa vanhentumisajan alkamisesta, A:n vahingonkorvausvaatimus oli vanhentunut, eikä sitä vastaavaa määrää ollut suoritettava A:lle valtion varoista.