Uuvuttavasta säätämisestä uuteen alkuun - Riikka Hännisen kokemus

Keskustelijat: Jutta Saanila ja Riikka Hänninen Editointi: Mikael Mustonen Porisevan uuden podcast-tunnarin syntyprosessista aloitimme. Järjestämme Minun näköinen mieli -projektin piirissä valmennuksia ja puhelinrinkejä, joita kutsumme padoiksi: Kun tilasimme Riikalta tunnarin, niin hänellä soi korvissa padan porina. Sen äänen hän äänitti omassa vaatehuoneessaan puhaltelemalla letkulla kattilaan, jossa oli vettä. Sanasta uupumus Riikalle tulee mieleen se, että sitä ei saa päästää liian pitkälle. Sama juttu kuin flunssan kanssa, että kun tulee ensimmäiset flunssan oireet, niin kannattaa alkaa perua asioita. Voisko uupumuksen kanssa olla samoin, että se ei menisi niin pitkälle? Riikka ei ole uupunut niin pitkälle, että olisi joutunut olemaan sairaslomalla. Perhe on kannustanut Riikkaa lapsesta asti itsenäisyyteen. Riikka on siis aina halunnut selvitä itse. Tuttua ehkä muillekin näkövammaisille? Muutama vuosi sitten Riikka tunsi, että säätäessään jotain asiaa tietokoneen kanssa, hän vain huomasi, että koko elämä tuntuu vaan säätämiseltä. Kaverit alkoivat kysellä, että mikä hänellä oikein on, kun ei ole oma itsensä. Asiat tuntuivat sisäisesti vaikeilta. Ajatukset kiersivät tätä rataa: "Tälle ei vaan voi mitään, mä en voi vaikuttaa, tällaista tää elämä vain on. Tuli tunne, että mut on viskattu jollekin lautalle keskelle valtamerta ja mun täytyy vain tällä kengällä meloskella, jospa se ranta tulisi jostain vastaan." Mitkä asiat auttoivat? Riikka oivalsi, että täytyyhän tässä olla jokin muukin tapa elää ja tuli terve kiukku. Hän alkoi etsiä apua. Hän meni Näkövammaisten liiton Stop työuupumukselle -kurssille. Hänellä toimii sääntö, että kun säätöä on ollut tunti päivässä, se pitää lopettaa. Miltä avun pyytäminen tuntui? Riikka pääsi kiinnostavan tiedon lähteille, ja sai vahvistusta sille että avun pyytäminen voikin olla vahvuuden merkki. Hän oivalsi, että joskus onkin tosi voimauttavaa pyytää apua. Tilanteessa, jossa on bussipysäkillä ja kaikki tuntuu vaikealta, niin voikin armahtaa itseään ja ottaa taksin. Riikalle tuottaa iloa yhteys kavereihin ja musiikkiin. Koronan aikana yhteydet voivat olla haastavia, mutta onneksi saamme käyttää erilaisia välineitä siihen. Kerromme lopuksi puhelinringeistä, joissa näkövammaiset saavat vertaistukea. Pikkulinnut olivat laulaneet Riikallekin, että niistä on hyötyä ja iloa. Ilmoittaudu puhelinrinkiin eli pikkupataan Jutta Saanilalle: 09-39604088 tai jutta.saanila@nkl.fi Kuvassa Riikka Hänninen, kuvaajana Henriikka Seppälä.