Minun näköinen mieli: Suoraa puhetta näkövammaisten näköharhoista

Haastattelussa: Liisa Lahtinen Haastattelija: Jutta Saanila Editointi: Mikael Mustonen Alla lyhennelmä Jutan ja Liisan keskustelusta. Koko litterointi löytyy Näkövammaisten liiton sivuilta: www.nkl.fi/fi/suoraa-puhetta-nakovammaisten-nakoharhoista. [Porinaa. Lauluäänellä: Aa-aa… mielen pata porisee…Minun näköinen mieli. Mitä se tarjoilee? Näkövammaisten liitto.] JUTTA: Tervehdys kaikille! Tämä on minun näköinen mieli -podcast ja tällä kertaa minulla on haastateltavana Liisa Lahtinen, joka on neuropsykologi ja pitkään ollut Näkövammaisten liitossa töissä kuntoutuksen puolella. Mä oon pyytänyt hänet tänne tänään juttelemaan aiheesta nimeltä C-B-S, mikä tarkoittaa Charles Bonnet -syndroomaa. Ja Liisa saa kertoa siitä lisää. Tervetuloa Liisa! LIISA: Hei vaan kaikille ja kiitos kutsusta tulla keskustelemaan tärkeästä asiasta. Ja ja jos mennään heti siihen, että mistä on kyse, kun puhutaan Charles Bonnetin syndroomasta. Charles Bonnet syndrooma on.. öö.. kuvaa näköharhoja, joita henkisesti terveet näkövammaiset saattaa nähdä, kun näkö heikentyy. Ja yleensä niitä nähdään täydessä valvetilassa eli kyse ei ole mistään unen kaltaisista harhoista vaan nimenomaan, että ihminen on täydessä tietoisuuden tilassa, kun hän näitä näkee. JUTTA: Okei, onko se sitten silleen, että tää tila tulee ihmiselle tämä täysin yllätyksenä vai onkseniin, että kun se tulee, niin se tulee niin kuin vähitellen? LIISA: Charles Bonnet syndrooma eli nämä näköharhat liittyy siihen, että kun näkö alkaa voimakkaasti heikentyä eli kun mennään sinne näkövammaisuuden asteelle, niin silloin saattaa esiintyä näitä näköharhoja. Ja nyt uusimmat tutkimukset näyttäis sellaisia tilastoja, että jopa 40% näkövammaisista näkee näitä näköharhoja. Aikaisemmin on ajateltu, että se on huomattavasti pienempi osuus, mutta uusimmissa tutkimuksissa on saatu tällaisia tuloksia. Ja sekin on ehkä vielä niinkun alimitoitettu määrä, koska paljon liittyy vielä semmosta pelkoa siihen, että ihmiset uskaltais kuvata näitä näköharhoja. JUTTA: No tottakai, siis vois kuvitella, että on erittäin vaikee kellekään sanoa ääneen tästä. Mutta sit jos lääkärille sanoo ääneen, niin tuleeko siitä joku diagnoosi vai miten tän niin kuin pystyis sit todentamaan? LIISA: No oikeestaan niinkun on niin kuin tiettyjä tämmösiä kriteereitä, mitä liittyy siihen, että voitas puhua Charles Bonnet -syndroomasta. Eli ensinnäkin siihen liittyy se, että tota on näköä heikentävä sairaus henkilöllä. Sit myöskin se, että nää näköharhat ovat toistuvia ja niitä esiintyy pidemmän ajanjakson kuluessa. Yks tärkeä kriteeri on myöskin se, että henkilö itse tiedostaa, että se mitä he näkee tossa näkökenttänsä edessä, se ei ole todellista. Myöskään näillä ihmisillä ei ole harhoja muiden aistipiirien alueella. Toki on kuitenkin niin, että jos on esimerkiksi myös kuulovamma, niin ilmeisesti myös silloin saattaa olla kuuloharhoja kuulon alueella. Ja ihmisellä on jotakuinkin normaali kognitio kuitenkin. Niin tämmöset asiat on niitä kriteereitä. Mitään semmosta tavallaan selkeää, niin kuin millä tämä diagnoosi voitaisiin tehdä, ei ole olemassa. Mutta se tietyllä tavalla niin kuin poissulku -menetelmällä. Että poissuljetaan muut mahdolliset sairaudet, jos voidaan epäillä tai on muita oireita niin voidaan näin tää diagnoosi tehdä. ... tässä välissä tekstit linkin takana. JUTTA: Hei kiitos Liisa, että sä tulit kertomaan tästä asiasta meille. Todella tärkeää, että asia menee eteenpäin ja ihmiset kuulee tästä. Mä kiitänkin Minun näköinen mieli -hankkeen puolesta kaikkia tällä kertaa ja toivotan kaikille kuulijoille oikein hyvää päivän jatkoa. Olkaa yhteyksissä minuun: jutta.saanila@nkl.fi. Puhelinrinkejä on edelleen saatavilla ja voi niihinkin ilmoittautua. [Porinaa. Lauluäänellä: Aa-aa… mielen pata porisee. Minun näköinen mieli. Mitä se tarjoilee? Näkövammaisten liitto.]