Pöyristyttävää! – Suvivirsi, lasten käytös ja julkkisten hygienia tuovat tunteet pintaan, mutta miksi ihmeessä?

Tekisikö mieli paheksua maailman menoa, kun se on muuttunut niin kummalliseksi? Ei muuta kuin täysillä mukaan pöyristymään, tunteita herättävästä materiaalista ei ole pulaa.
Tämä on näyte Suomen Kuvalehden audiosisällöstä. Tilaajana voit kuunnella koko lehden.
Otsikko on pysäyttävä: "Äiti, älä laita minua illalla kaappiin!"
"Lapsen tuska ja hätä voi olla myös tällainen. Noin kolmevuotias pikkutyttö toi tuskansa julki jyväskyläläisen tavaratalon elintarvikeosastolla. Lapsen äitiä ei pikkuisen pyyntö juuri koskettanut, pakastealtaan tarjoustuotteet olivat tärkeämpiä pohdinnan aiheita. Kyyneleet juoksevat poskillani, kun ajattelen pikkutytön elämäntilannetta. Miten lähimmäisenä voisin auttaa lasta?" mielipidekirjoitus alkoi.
Kirjoittajan mukaan kyse ei ollut yksittäistapauksesta:
"Lähipiirissäni olen seurannut nuorten naisten henkistä julmuutta ja huippuunsa hiottua itsekkyyttä. Silloin kun omat halut ja tarpeet on saatava tyydytetyksi, lapsi on hoidettava tieltä tavalla tai toisella. Jollain lailla tunnen surua tämän päivän pikkulasten puolesta! Auttamismahdollisuudet ovat niin todella rajalliset."
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa nimimerkillä "Surullinen mummo". Se on syksyltä 1985.
Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin, keväällä 2024 aikalaisvanhemmuutta paheksuu saman lehden verkkokyselyyn vastannut nimimerkki "Yksi reksi vain".
"On järkyttävää katsoa vierestä, kun korkeasti koulutetut keski-ikäiset vanhemmat antavat pienen, ainokaisen lapsensa pyörittää koko perheen arkea ja elämää. Kyseessä ei ole oikeastaan kaverivanhemmuus vaan lapsen palvelijana oleminen! Näin kasvatetaan ulkomaailmassa epävarma itsekeskeinen egoisti, joka ei osaa kunnioittaa toisia ihmisiä ja jonka sosiaaliset taidot jäävät heikoiksi."
Kommentin johdosta on tehty juttu ja soitettu kasvatustieteen professorille, jolle "ilmiö on tuttu". Jutussa nimimerkki "reksi" oletetaan rehtoriksi.
Sekä surullisen mummon että yhden reksin mahtipontiset huolet lapsista vaikuttavat melko dramaattisilta. Lisäksi ne tuntuvat perustuvan tilanteisiin ja tapahtumiin, joiden todenperästä on vaikea sanoa mitään.
Silti ne kutittelevat mieltä.
Eikö vähän itse kustakin tunnu siltä, että vanhemmuus on hukassa, ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä, kun ennen oltiin yhteisöllisiä ja kaikki haluavat nykyään vain päästä helpolla, eikä kukaan ota vastuuta mistään.
Johan tässä kiihtymys nousee!
Lapsiin ja nuoriin kytkeytyy sitä paitsi koko yhteiskunnan tulevaisuus. Jos he ovat pilalla, miten käy Suomen tulevaisuuden!
Olemme moraalisen pöyristymisen ytimessä.
Pöyristyminen on meille helppoa, suorastaan luontevaa. Monet meistä ovat huolissaan joko tietoisesti tai tiedostamattaan yhteiskunnan ja arvojen rapautumisesta. Paheksumisella yritetään käydä näitä rapauttajia vastaan.
Pöyristyminen voi syntyä hyvinkin pienestä impulssista. Kun näkee itseään kuohuttavan asian ja sen, että muutkin ovat sitä paheksuneet, mukaan liittyminen tuo tunteen oikeassa olemisesta.
"Tulee mieleen parin vuoden takainen pöyristyminen siitä, kuinka silloin parisuhteessa olleet tanssija Ansku Bergström ja nyrkkeilijä Elina Gustafsson kertoivat tv-ohjelmassa käyttävänsä yhteistä hammasharjaa", muistelee mediatutkija Pauliina Tuomi Tampereen yliopistosta.
Tosiaan, aiheesta löytyy lukuisia otsikoita niin iltapäivälehdistä kuin MTV:ltäkin. "Maria Veitola hämmentyi julkkisten hygieniatavoista - hammaslääkäriltä täystyrmäys", otsikoi Ilta-Sanomat.
Pöyristymiseen johtavat usein myös tilanteet tai tapahtumat, joissa rajoja vedetään uusiksi tai ne eivät ole niin selkeitä kuin mihin on totuttu. Jos asioita ei voi lokeroida tai nimetä selkeästi, se voi hermostuttaa.
Pöyristyminen voi tyyntyä muutamassa päivässä nykyisessä hektisessä mediasyklissä. Tai se voi kasvaa moraalipaniikiksi. Se on brittitutkija Stanley Cohenin 1970-luvulla kehittämä termi.
Cohen tutki tuon vuosikymmenen alussa, miten englantilaisten nuorisojoukkojen modien ja rokkareiden yhteenottoja käsiteltiin mediassa. Niistä nousi kansakunnan läpäisevä huol...