Vain hetkeksi piti jäädä: Miksi Ruotsi on yhä 2010-luvullakin suomalaisten suosikkimuuttomaa?

Ruotsiin on aina ollut helppo muuttaa, ja passista ja työluvasta luovuttiin jo vuosikymmeniä sitten. Ruotsi on yhä 2010-luvullakin ykkösmuuttomaa.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app.

Jarno Ampuja on opettaja, joka oli ollut ammatissaan jo vuosia päättäessään muuttaa Ruotsiin. Halu päästä ulkomaille oli kova, mutta ei kuitenkaan liian kauaksi kotimaasta.

Halusin muutosta ja Ruotsiin oli helppo tulla. Se on lähellä ja turvallinen, sekä tuttu laivamatkoilta.

Jarno Ampuja

Tuttu, turvallinen sekä läheinen Ruotsi painaa kovasti vaakakupissa, kun Suomessa asuva puntaroi eri vaihtoehtoja suuntautuessaan ulkomaille. Ruotsi on säilyttänyt asemansa suomalaisten ykkösmuutomaana. 2010-luvulla Ruotsiin on muuttanut vuosittain noin pari-kolme tuhatta henkilöa. Tänne tullaan opiskelemaan, kehittämään uraa, kohentamaan kielitaitoa ja hakemaan kokemuksia.

Jarno Ampujakin päätti kohentaa opettajan ammattitaitoaan ja pääsi opiskelemaan kasvatussosiologiaa Tukholman yliopistoon. Opinnot jäivät kuitenkin kesken.

– Rahat loppuivat ja gradu jäi kesken! Ruotsissa on opettajapula, ja pääsin kansainväliseen Europa-kouluun matematiikan opettajaksi.

Parin vuoden kuluttua muutosta iski kuitenkin epäilys.

– Tunsin, etten ollut osa ruotsalaista yhteiskuntaa niin kuin Suomessa. Välillä mietinkin, mitä helvettiä minä täällä teen.

Työn ja uusien ystävien ansiosta elämä Ruotsissa alkoi tuntua helpommalta.

– En yhtään ihmettelisi, jos asuisin täällä vielä 20 vuoden kuluttua. Juuri nyt on kiva tulla kotiin, hoitaa akvaariokaloja ja katsoa TV:stä avopuolison kanssa "Vem vet mest" -ohjelmaa.

Kympin oppilaan ruotsi ei riittänyt

Konsta Lövgren suoriutui huippuarvosanoin turkulaisesta lukiosta. Armeijan aikana hänelle tuli identiteettikriisi tulevasta.

– Olin ajatellut arkkitehtiopintoja Suomessa. Mutta sitten mietin, onko Suomi se, mitä haluan.

Arkkitehtiopinnot Suomessa vaihtuivat liiketaloustieteeseen Tukholman kauppakorkeakoulussa. Tosin ovet eivät heti avautuneet suosittuun opinahjoon.

– Olin lukenut keskipitkän ruotsin kurssin lukiossa, mutta se ei riittänyt pääsyyn Tukholman kauppakorkeakouluun. Olin vuoden yliopistossa ja tein sitten kauppakorkeakouluun tarvittavan kielikokeen ja pääsin sisään.

Konstan ruotsin arvosana lukion pääsytodistuksessa oli 10, ja hän sai laudaturin ylioppilaskirjoituksissa. Lukiossa opittu ruotsi ei kuitenkaan ollut täydellinen.

Tuli päin naamaa se, etten osannutkaan ruotsia niin hyvin kuin luulin. Ensimmäisillä luennoillakin valtaosa meni ohi.

Konsta Lövgren

Nyt Konsta on päättämässä opintojaan kauppakorkeakoulussa ja tulevaisuus on taas auki.

- En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Palaan Suomeen, jos eteen tulee hyvä työtarjous. Todennäköisintä on, että jään Ruotsiin, tai tartun uuteen haasteeseen ja muutan kolmanteen maahan.

Kieliaktivistit sotapolulla

Tukholmalainen Hanna Wåhlin muutti Ruotsiin jo vuosituhannen alussa ja tarkoituksena oli parantaa ruotsin kielen taitoa. Kuinka ollakaan hänestä tulikin suomen kielen esitaistelija.

Suomen kielen hallintoaluetta laajennettiin vuonna 2010, ja silloin myös Tukholma liittyi siihen. Hanna Wåhlinin kannalta se oli merkittävää, ja nyt hänellä oli lain säätämä oikeus vaatia lapsilleen suomenkielistä päivähoitoa ja suomen kielen opetusta koulussa. Käytäntö ja laki ovat kuitenkin kaukana toisistaan.

Minähän tiesin oikeuteni ja sanoin rehtorille, että laki on tämä ja kaupungin kotisivulla lukee, että lapsellani on oikeus saada suomen kielen opetusta. Mä vaan haluan, että järjestät sen!

Hanna Wåhlin

Hanna Wåhlin on myös ollut perustamassa Tukholman ruotsinsuomalaisten lasten yhdistystä, sekä yhteistä foorumia suomalaisille vanhemmille sosiaalisissa medioissa. Sen sivustoilla on käyty vilkasta keskustelua byrokraattien jähmeästä toiminnasta. Yhdessä he ovat onnistuneet saamaan lapsilleen suomenkielistä toimintaa ja päävoitto lienee uuden suomenkielisen esikouluosaston todennäköinen perustaminen Wåhlinin asuinalueelle, Etelä-Tukholmaan.

– Olisin kyllä uskonut, että asiat menisivät nopeammin eteenpäin, ja ettei aina tarvitsisi olla muistuttamassa lainpykälistä.

Virpi Inkeri
virpi.inkeri@sverigesradio.se