Itseohjautuvuuttakin tulee ohjata ja johtaa.

Tässä #yzcast -podcastin jaksossa projektipäälliköt Hilkka Heikkilä ja Mirva Leppälä JAMK:lta keskustelevat yhdessä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden laitoksen apulaisprofessori Kaija Collinin ja tutkija Soila Lemmetyn kanssa johtamisesta. Nuorilla etenkin on paljon halua oppia, joten johtamisessa täytyy huomioida myös oppimisen mahdollistaminen ja johtaminen. Itseohjautuvuuden määritelmäkin itsessään usein vaikea hahmottaa. Tärkeä toki myös varmistaa, että työntekijät eivät liikaa itseohjaudu, joka voi tosiaan johtaa myös väsymykseen. Oppiminen usein tapahtuu työssä ja työtä tekemällä ja työntekijät siksi ovatkin itse vastuussa omasta oppimisestaan – ja juuri tällöin työntekijä toimii itseohjautuvasti. Työelämä toki asettaa monenlaisia puitteita ja rajoitteitakin itseohjautuvuudelle. Kyse ei ole siitä, että kuka tahansa voisi tehdä mitä tahansa ja yksin kaikkea, vaan tekeminen tulee linkittää organisaation, muiden tiimien ym. tarpeisiin ja tavoitteisiin. Tietyissä tilanteissa itseohjautuvuus voi olla kuormittavaa ja väsyttävää ja toisessa hetkessä taas motivoivaa, tuottaa luovuutta ja edistää ongelmanratkaisutilanteita. Tähän vaikuttaa paljon juuri millaisia organisaation tukemisen keinot itseohjautuvuuteen ovat. Itseohjautuvuudessa voidaan kehittyä eikä se ole varsinaisesti yksilötaito. Sitä sen sijaan täytyy ohjata ja johtaa. Itseohjautuvuus linkittyy eri tilanteisiin ja se, että miten me missäkin tilanteessa toimitaan. Tällöin johtajan on tärkeä mahdollistaa vuorovaikutustilanne vaikka tiimin kesken tai itse auttaa työntekijää. Organisaatioissa saattaa olla hyvinkin paljon epätietoisuutta siitä mitkä tehtävät ovat oleellisia ja tärkeitä, jolloin voi olla hyvin vaikea tunnistaa mitä pitäisi oppia. Tässä lähijohtajat ovat tärkeässä roolissa. On todella tärkeää, että katsotaan kokonaiskuvaa ja selkeytetään tavoitteita ja eri henkilöiden rooleja ja vastuualueita. Tällöin johtajan rooli voisi olla toimia turvaverkkona eli tukea ja ottaa kiinni silloin kun tarve siihen on. Tavoitteiden kirkastaminen onkin tärkeää, jotta työntekijöiden ylipäätään on mahdollista olla itseohjautuvia. Yhteisöllisyys on tärkeää ja siihen ollaan selvästi menossa koko ajan enemmän. Puhutaan myös tiimien yhteisohjautuvuudesta. Organisaation rakenteiden selkeys tärkeää tässäkin. Myös niin, että vaikka ei välttämättä aina tietäisi kuka vastaa mistäkin tai keneltä voisi kysyä apua, niin olisi tärkeää, että on kanavia sen kysymiseen. Tämän mahdollistaakin hyvin nykyiset monipuoliset sähköiset kanavat. Luovuus on loppujen lopuksi hyvin arkipäiväistä tekemistä ja jokaiselle mahdollista. Se ei tarkoita kokonaan uuden idean tai tekemisen keksimistä, vaan se linkittyy työelämässä vahvasti ennen kaikkea omien työtapojen kehittämiseen ja siihen, kuinka asioita ratkaistaan ja kuinka ratkaisuja etsitään. Toki luovuus edellyttää osin myös yhdessä ajattelua ja ideoiden vaihtaminen, joka voi olla vähäistä oltaessa virtuaalisissa työyhteisöissä. Organisaatioilta ja lähijohtamiselta vaaditaan varmasti koko ajan enemmän herkkyyttä ja ymmärrystä. Lähijohtajien pitäisi ymmärtää enemmän sitä kuinka aikuiset ylipäätään oppivat. Se ei tarkoita kurssitusta ja koulutusta, vaan olennaista siinä on nimenomaan se, että se on työssä tapahtuvaa. Siksi olisikin tärkeä tukea työssä oppimista. Oppiminen on myös työtä ja omalta osaltaan myös kuormittaa. Tämäkin tärkeä huomioida. On siis syytä välillä myös tarkastella kriittisestikin oppimista ja oppimiskuormaa. Joskus voisi mennä myös sieltä mistä aita on matalin ja joskus taas panostaa enemmän oppimiseen. Tiimeissä on erilaisia vahvuuksia, jotka parhaillaan tukevat toisiaan. Tätä hyvä miettiä tiimin muodostamisessakin. Itseohjautuvuus ei tarkoita sitä, että kaikki tehdään yksin. Teksti: Mirva Leppälä Litteroinnit: https://bit.ly/3lH5NMn