Kisapapin juttusilla urheilija on suorituksesta vapaalla alueella – Leena Huovisen työ on ihmisten kohtaamista

Leena Huovinen tarttuu kisamatkalla tarvittaessa vaikka silitysrautaan, mutta pääasiallinen tehtävä hänellä on toimia joukkueessa hengellisenä ja henkisenä huoltoasemana, kuten kisapapin huoneentaulussa sanotaan. Kuten huoltoasemallekin, myös Huovisen juttusille tullaan tankkaamaan uutta virtaa.

- Papin työ on ihmisten kohtaamista. Saan kuunnella heitä ja olla avuksi. Huoltoasema on aika hyvä termi, koska toivon, että niistä kohtaamisista saisi helpotusta ja toivoa matkaan, kertoo Huovinen.

Kisapappeuden historia ulottuu 1970-luvulle, jolloin Münchenin olympialaisten järjestäjät pyysivät kirkkojen johtajia lähettämään kisoihin yhden urheilusta kiinnostuneen papin. Arkkipiispa Martti Simojoki pyysi tehtävään Hampurin merimieskirkon merimiespappia Göran Hellbergiä. Münchenin kisojen jälkeen Suomen Olympiakomitea ja Urheiluliitto halusivat jatkaa toimintaa. Mukaan tuli myöhemmin myös Suomen hiihtoliitto.

Göran Hellberg oli Suomen joukkueen mukana vuoden 1972 kesäolympialaisista aina vuoden 2003 loppuun asti. Leena Huovinen valittiin hänen seuraajakseen maaliskuussa 2004.

Työn monet roolit

Kisapappi on kisamatkoilla ja leireillä tukena paitsi urheilijoille, niin myös joukkueen taustahenkilöille. Papin työstä kumpuava kokemus ja vahva osaaminen kriisitilanteissa tekevät Huovisesta peruskallion, joka ei vähästä hätkähdä. Eikä hyvä huumorintaju ja hersyvä naurukaan ole haitaksi. Huovinen on ihminen, jota on todella helppo lähestyä.

- Ihminen haluaa tulla kuulluksi ja saada kokemuksen, että hän on arvokas sinänsä, ilman mitään tekoja ja suorituksia. Hienoimmat keskustelut syntyvät monesti yllättävissä tilanteissa. Yhtäkkiä urheilija saattaakin huomata, että tuon kanssahan voi puhua vaikka mistä. Olen lanseerannut käsitteen, että tarjoan suorituksesta vapaan alueen niin urheilijoille kuin taustahenkilöillekin. He tietävät, että kaikesta voi puhua ja asiat eivät leviä minulta minnekään, sanoo Huovinen.

Huovinen toteaa, että alkuun ihmisillä voi olla myös ennakkoluuloja, eikä luottamus aina synny helposti. Yleensä käy kuitenkin niin, että luottamuksen lisääntyessä myös ennakkoluulot häviävät.

- Olen tottunut siihen, että yhä moninaisemmassa ja monikulttuurisemmassa maailmassa on ihan relevanttia kysyä, mitä kirkko tekee huippu-urheiluyhteisössä. Itse ajattelen sen niin, että ihminen on kokonaisuus ja meissä monessa on hengellinen puoli, joka näkyy toisilla vahvemmin ja toisilla se on enemmän piilossa. Tämä työ on kokonaisvaltaista palvelua ihmisille. Papin työn kautta tulevalle kokemukselle ja osaamiselle on kysyntää ja ammattiin liittyy paljon muutakin: olen välillä työnohjaaja, työyhteisökonsultti tai sovittelija ja kaikilla niillä taidoilla on valtavasti käyttöä tuossa työyhteisössä, joka on välillä tosi kummallinen. Kisatilanne on vähän kuin pienoismaailma, jossa kaikki elämän ilmiöt näyttäytyvät lyhyessä ajassa.