Hyvän toivon kappeli

Saarna 3.4.2022 Hyvän toivon kappelissa 5. paastonajan sunnuntai, Joh. 11: 47-33Johdanto: keski-ikäisen paluu nuoruuden kirjaan ”Historian loppu ja viimeinen ihminen.” Tämä Francis Fukuyaman kirja on ollut yksi tämän kevään tärkeimpiä lukuelämyksiäni. Tutustuin kirjaan ensimmäistä kertaa jo 90-luvun alussa ylioppilaskirjoituksissa. Fukuyaman kuuluisin teesi oli, että liberaalista demokratiasta tulee lopulta vallitseva valtiomuoto. Neuvostoliitto oli juuri hajonnut ja Euroopan rautaesirippu murtunut. Kevättalven valo virtasi luokkaan, jossa painimme kirjoitusten kanssa. Se yhdistyi Fukuyaman optimismin kanssa. Fukuyamaa on paljon myös kritisoitu. On totta, että viime vuosina demokratiaa on ajettu ahtaalle monesta suunnasta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on viimeisin demokratiaa horjuttanut käänne. Palaan myöhemmin vielä demokratian kohtaloon, mutta aluksi puhun siitä mikä kirjassa on minusta erityisen kiinnostavaa. Fukuyaman keskeinen teema ja kysymys on, miten voimme tuntea itsemme arvostetuksi. Jokainen ihminen janoaa olla nähty ja kuultu, arvostettu ja tunnustettu. Miten pääsemme tähän? Tätä ihmisyyden isoa kysymystä lähden tässä saarnassa avaamaan Fukuyaman ajatusten pohjalta ja evankeliumin valossa. I Olenko yhtä arvokas vai arvokkaampi kuin muut?Päivän evankeliumissa toteutuu jotain sellaista, jota kukaan meistä ei haluaisi kokea. Siinä uskonnolliset vallankäyttäjät, ylipapit ja fariseukset, syyttävät Jeesusta ilman että hän voi puolustautua. Jeesuksen omaa ääntä ei kuulla koko evankeliumissa. Kuulemme vain evankeliumin kertojan äänen. Jeesus jää piiloon, näkymättömäksi ja mykäksi.Kukaan meistä ei halua jäädä tällä tavalla varjoon. Haluamme, että meidät nähdään ja meitä arvostetaan sellaisena kuin olemme. Ihmisen arvoa voi murentaa monella tavalla. Niin voi tehdä koululuokan kiusaaja tai keskiluokkainen ihminen, joka kavahtaa kadulla kerjäävää romania.Francis Fukuyama puhuu arvostuksen ja tunnustuksen perustarpeesta kahden käsitteen avulla. Isothymia tarkoittaa, että olen yhtä arvokas kuin toiset. Megalothymia tarkoittaa, että olen arvokkaampi kuin toiset.Nykyinen Venäjän johto on esimerkki megalothymiasta. Hyökkäystä Ukrainaan perustellaan Venäjän ja Neuvostoliiton suuruuden historialla. Suuruudenhullu hyökkäys Ukrainaan on paluuta vanhaan Neuvostoliiton aikojen ihannointiin. On kuin nykyinen Venäjä ei pystyisi muuten löytämään paikkaansa valtioiden keskellä kuin näyttämällä voimakkaammalta kuin onkaan. Aivan samaa menneen suuruuden kaipuuta saattoi kuulla Donald Trumpin vaalikampanjassa. Make America Great Again. II Viholliskuvien sijaan luomisen lähteelle Suuruudenhulluutta rakennetaan viholliskuvien varaan. Tätä logiikkaa vastaan Jeesus nousi. Jeesus ei vastannut vihaan vihalla, vaan käski rakastamaan vihollista. Hän puhui Jumalasta, jonka aurinko paistaa niin hyville kuin pahoille. Hän ei nostattanut kansanjoukkoja ylipappeja ja fariseuksia vastaan, vaan suostui kipuun, kärsimykseen ja kuolemaan meidän vuoksemme. Jeesus astui ristin tielle kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Tehtävämme kristittyinä ei ole luoda viholliskuvia. Tehtävämme on löytää voimamme lähde, niin että emme tarvitse vihollisia. Tehtävämme on lopettaa toisten mollaaminen sen vuoksi mitä he ovat tai edustavat. Jokaisen ihmisen luovuttamaton itseisarvo syntyy Jumalan luomistyöstä. Jumala puhaltaa meihin kaikkiin olemisen lahjan. Emme voi itse valita, synnymmekö tähän maailmaan vai emmekö synny. Emme voi myöskään valita sitä, millaisina tänne synnymme. Emme voi valita, olemmeko homoja tai heteroja, ruskeita tai valkoisia, vasen- tai oikeakätisiä. Elämän lahja annetaan meille. Kun Jumala katsoo ihmistä, hän näkee jokaisessa ihmisessä kauneutta, riippumatta siitä miten ihmisen elämä on mennyt. Tuo pyhä ja syvä katse synnyttää meissä elämän. Jumala ei rakasta meitä sen vuoksi, mitä saavutamme, vaan sen vuoksi mitä olemme. Tämän olemisen lähteen voimme löytää sisältämme. Meidän ei tarvitse jatkuvasti verrata itseämme toisiimme. Voimme löytää olemisen voiman ja mielen sisältämme, Jumalan läsnäolosta. III Osaksi kokonaisuutta Mitä tämä tarkoittaa yhteisen elämämme kannalta? Arvotuksen ja tunnustuksen antaminen toisillemme on yhteinen tehtävämme. On elintärkeää nähdä, että yhteiskuntaa voi rakentaa hyvin eri tavoin. Tästä on kirjoittanut esimerkiksi viestinnän tutkija Anu Kantola. Olemme kaikki osa samaa kokonaisuutta. Tarvitsemme insinöörejä ja arkkitehteja, mutta yhtä lailla tarvitsemme myös sairaanhoitajia, siivoojia ja rakentajia. Meidän pitää vahvistaa kokemusta siitä, että olemme kaikki samassa veneessä. Palkkapussin koko ei ole ihmisen mitta.  Nopeasti muuttuva maailmamme ja tuotannon pieniin ketjuihin pilkkova talous horjuttavat turvallisuudentunnettamme. Ne myös jakavat ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Jeesus tuli kootakseen yhteen, ei hajottaakseen erilleen. Tarvitsemme tunnetta siitä, että kuulumme johonkin. Pystymme arvostamaan itseämme, kun koemme olevamme osa kokonaisuutta. Siksi tämäkin yhteisö on tärkeä. Täällä olemme kaikki osa Kristuksen ruumista, osa Jumalan kansaa, osa suurta ihmiskunnan kokonaisuutta. Lopuksi: Evankeliumitekstissa ylipapit ja fariseukset yrittivät vaientaa Jeesuksen, joka uhkasi heidän valtaansa. Francis Fukuyama uskoi, että demokratiassa toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla ihmisen aikuisuus. Diktatuurissa ihminen pienennetään alamaiseksi. Loputtomiin ihminen ei kuitenkaan jaksa olla alistetun lapsen asemassa suhteessa ylempiinsä. Haluamme päästä esiin kokonaisina ihmisinä, kansalaisina ja yhteiskunnan rakentajina. Kansanvalta tarvitsee puolustajia. Se syntyy meidän kauttamme. Ei Fukuyamakaan väittänyt, että demokratian kasvaminen maailmassa olisi mikään automaattinen tai helppo asia. Niin minäkin ajattelen ja toivon, että nykyinen demokratian aallonpohja lopulta myös lähtee nousuun. Uskon ja toivon, että myös Venäjällä päästään lopulta eroon ikiaikaisesta alamaisuuden hengestä. Suuruuden fantasiat johtavat vain umpikujaan. Niiden sijaan löydämme arvostuksen tunteen, kun asetumme toistemme rinnalle. Jumalan edessä olemme kaikki täysin samalla viivalla. Olemme yhtä aikaa kauniita ja rikkinäisiä, kirkkaita ja keskeneräisiä. Radikaalilla tavalla meidän välillämme toteutuu isothymia. Emme ole vihollisia, vaan olemme siskoja ja veljiä. Kristus on tullut kokoamaan meidät yhteen. Hänen varassaan historialla voi olla uusi alku.

3 Huhti 202211min

Saarna Hyvän toivon kappeli1. paastonajan sunnuntai (Invocavit)Jeesus, kiusausten voittaja6.3.2022Anu RaskMatt. 4:1–11Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus olipaastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika,niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Eiihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalansuusta.’”Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänettemppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niinheittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinuakäsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu:’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailmankaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jospolvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois,Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaanhäntä palvella.’”Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotkapalvelivat häntä.Lauri Kemppainen kirjoittaa Rukoileva kädellinen -kirjansa alussa näin:Yleensä se tapahtuu yöllä ja silloin pelkään. Pelkään, että kaikki mitä rakastan –kaikki minkä vuoksi teen työtä, kaikki minkä koen arvokkaaksi ja oikeaksi – vainkatoaa. Pelkään, että hyvä ei voita. Että pahuuden äärellä kauneus kuristuu lopultaomaan mahdottomuuteensa. – – Sellaisina öinä Vasili Rozanovin sanat eivät tunnulainkaan liioittelulta: “Ei ole elämää ilman rukousta. Ilman rukousta on vainmielettömyyttä ja kauhua”.Täytyy sanoa että tässä odottamattomassa, selittämättömässä maailmantilanteessatuo äskeinen todella kolahti. Onneksi Lauri sanoitti sen mun puolesta, itse en oleoikein pystynyt keskittymään. Oon katsonut uutisia taukoamatta.* * *Pyysin teiltä tätä saarnaa varten kuvia siitä, mitä tulee mieleen sanasta kiusaus.Tässä päivän tekstissä Jeesus on autiomaassa ja Paholainen kiusaa häntäkiusauksilla. Sainkin tosi osuvia kuvia ja pohdintoja.(Kuva 3)Yksi sähköpostiini tullut kuva on ihana tulppaani kesäisessä puutarhassaLähettäjä liitti kuvaan tekstin:Minun kiusaukseni on kaivata kesää pitkin talvea.Talvella on vaikea pysähtyä ajattelemaan, että elämä on tässä ja nyt. Silmäni etsivätlumikasojen alta kurkistelevia pensaita ja puita. Luon niihin luottavaisia katseita, jottanämäkin tietäisivät kesän olevan tulossa.Tämä kuva kuvaa täydellisesti myös omaa kiusaustani juuri nyt.Myös mulla on kiusaus katsella kukkia, odottaa kesää, haaveilla lämmöstä janautinnosta. Sitä Paholainenkin tarjoaa tässä Jeesukselle: saat maailmanvaltakunnat ja niiden loiston, jos kumarrat minua. Nauti elämästä! Nautikauneudesta! Käännä katse pois kaikesta häiritsevästä. Koska miksipä ei?Juuri niin haluaisin itsekin tehdä. Kääntää katseen pois, katsoa kukkia.Mutta on pakko katsoa ympärille. Tavoitan kolme näköalaa:● Me ollaan pandemian keskellä, uusia on odotettavissa.● Eurooppa on sodassa.● Ilmastonmuutos on totta, ja se on tässä ja nyt.Ei auta, pakko pysyä hereillä. Meidän tehtävä on toimia.Auttaa. Rukoilla. Taistella hyvän puolesta ja pahaa vastaan.Ja yrittää vielä vähän enemmän.(Kuva 1)Tässäkin on sähköpostiini teiltä saapunut kuva kiusauksesta:Kuusamon seurakunnan Isoniemen metsä.Lähettäjä pohtii: Kumpi onkaan kiusaukseni, kertoa näkemykseni vai pysyä hiljaa?Kuvaan liitetty teksti kysyy:Kutsutko riveihin istutettua yhden puulajin puustoa metsäksi vai puupelloksi?Miten ajattelet nauttivasi jokamiehen oikeudella tällaista metsästä? ”Keisarihan on alasti."Kenelle maa kuuluu? Jumalalle, kaikille ihmisille vai maapohjan omistajalle?Ja vielä:Missä ovat ne äänet kirkossa, jotka sanovat, että luonnon riistolla eli talouden jatkuvankasvun opilla on todellisuudessa rajat, että kirkko ei voi pyhittää ahneuteen perustuvaatalousjärjestelmää. Kirkon johto sulkee korvansa tutkitulta tiedolta ja niiltä, joiden elämäänluontokato tulee eniten vaikuttamaan, eli nuorilta, joita Elokapinallisetkin edustavat.Todella tärkeitä kysymyksiä.Onko kiusaukseni pysyä hiljaa? Liittyy oikeastaan samaan teemaan ensimmäisenkuvan kanssa. Paholaisen viesti Jeesukselle oli: Kumarra minua ja pysy hiljaakaikesta häiritsevästä, ja elämä on helppoa ja mukavaa.* * *(Kuva 4)Tänään on ensimmäinen paastonajan sunnuntai, kristityt ovat astuneetneljänkymmenen päivän vaellukselle. Päivän tekstissä on vahvaa symboliikkaa jokakietoutuu paastoon ja pääsiäisen odotukseen. Tekstissä ollaan tarinan alussa,kiusauskertomus sijoittuu aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alkulehdille.Jeesuksen paasto autiomaassa kiusauksineen kesti neljäkymmentä päivää. Ja tästähetkestä me Jeesuksen seuraajat puolestaan kuljemme pitkin kirkkovuotta n 40päivässä kohti pääsiäisen tapahtumia, ristin tietä ja lopulta pääsiäisen valoon.Tänään mua itseni koskettaa tuossa autiomaakertomuksessa erityisesti Jeesukseninhimillisyys. Jeesus ennen pääsiäistä, ennen kuolemaa ja ylösnousemusta oliihminen, kuten me ihmiset ollaan. Hänellä oli ruumis, joka kärsi nälästä, janosta jakivusta. Hän nauroi ja hän myös itki. Meillä kristityillä on siis Jumala, joka tietää mitäon olla ihminen. Hän tuntee ihmisenä olemisen tuskat ja kärsimykset omakohtaisesti.Miksi kärsimystä ylipäätään on? Miksi Jumala sallii kärsimyksen, kuten useinkysellään? Tää on ikuinen uskonnonfilosofinen kärsimyksen ongelma.Totuus on, että kaikkien selitysyritysten jälkeenkin kysymys jää avoimeksi. Kärsimyson osa elämää, osa olevaa. Luonto elää kärsimyksen ja kauneuden jännitteessä. Joelämän ensi henkäyksessä on kuolema läsnä ja syksyn epätoivoinen hehkutapahtuu nurkan takana odottavaa kuihtumista vasten.Paradoksaalisesti, kaikessa yksinäisyydessä ja kärsimyksessä Jumala on erityisellätavalla läsnä. Jumala taistelee ja kärsii jokaisen ihmisen rinnalla. Jumalan valta onpiiloutunut heikkouteen ja Jumalan kunnia on piiloutunut häpeään. Lutherin mukaan“Jumala on kätkeytynyt vastakohtaansa”. Kärsimys ei ole siis merkki Jumalanpoissaolosta tai heikkoudesta. Kovien olojen keskellä kokemus Jumalan läsnäolostavahvistuu.* * *Ja me ollaan totisesti kovien olojen keskellä, yhä kovenevien.Rukous voi tuntua vaikealta lajilta, varsinkin jos omissa mielikuvissa rukoileminen onjuuri tietynlaista, puhuttua litaniaa tai polvistumista sängyn vierelle, ja jos mielikuvajuuri sellaisesta toiminnasta ei tunnu luontevalta.Mutta rukous voi olla monenlaista. Se on asettumista Jumalan eteen. Avoinnaolemista olemassaolon salaisuudelle. Tapa suuntautua elämään.Ja vaikka vastassa olisi pelkkää pimeyttä, pimeys alkaa puh...

14 Maalis 202211min

Saarna Hyvän toivon kappelissa 23.1.20223. sunnuntai loppiaisesta (1. vsk), Matt. 8: 5-13Johdanto: elämäni ilmansuunnat ja uskon itäVähän aikaa sitten havahduin pohtimaan elämäni ilmansuuntia. Olen kotoisin pohjoisesta, Oulujärven rannoilta Vaalasta. Sieltä olen muuttanut tänne etelään, Stadiin. Täällä asun idässä, josta kuljen länteen töihin. Nämä elämäni ilmansuunnat ovat huikea rikkaus. Ne kaikki antavat erilaisia tulokulmia olemiseeni.Myös evankeliumissa Jeesus puhuu ilmansuunnista: ”Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.”Jeesuksen kuvaamista ilmansuunnista minua puhutteli erityisesti itä. Olen suomalainen, ja elän läntisessä kulttuurissa. Samalla olen idän ja lännen rajalla. Presidentti Niinistökin käy keskustelua sekä idän että lännen johtajien kanssa. Millaisia uskon näköaloja itä meille antaa? Miten se voi auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja maailmaa?  I Kristinusko on kotonaan uskontojen mosaiikissaJeesus oli kotoisin idästä. Hän ei ollut sellainen sinisilmäinen ja vaalea Vapahtaja, joksi hänet takavuosien pyhäkouluissa joskus kuvattiin. Hän oli juutalainen, tumma mies Lähi-idästä. Tämä yksinkertainen fakta unohtuu helposti. Mielikuvamme Jeesuksesta kääntyy länsimaiseksi. Kuitenkaan kristinusko ei saanut alkuaan meistä katsoen lännessä vaan idässä. Sieltä se levisi edelleen kauemmas itään ja myös länteen ja etelään ja lopulta tänne pohjoiseen.Jeesus sanoo: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle.” Kristinusko syntyi Lähi-idässä, jossa kulttuurien kohtaaminen oli arkipäivää. Myös päivän evankeliumissa tapahtuu tällainen kohtaaminen. Roomalainen sotilas kohtaa Jeesuksen. Jeesuksen itäinen kansa eli Rooman raa’an miehitysvallan alla. Silti juuri tämä toisen kulttuurin edustaja on se, joka tunnistaa Jeesuksessa Jumalan toiminnan. Sanoma Kristuksesta on siis tarkoitettu kaikille kansoille.Meidän ajassamme kristinuskon vaikutus yhteiskunnassamme on monin tavoin ohentunut. Kannan tästä surua, mutta samalla näen siinä paljon hyvää. Meidän aikamme on paluuta uskomme juurille. Kristinusko on kotonaan kulttuurien ja katsomusten mosaiikin keskellä. Palaamme samanlaiseen henkiseen maisemaan, jossa kristinusko aikoinaan syntyi. Katsomusten kirjon keskellä emme voi käyttää kristinuskoa vallan välineenä. Ja hyvä niin. Voimme vain luottaa, että hyvä sanoma Kristuksen rajat ylittävästä rakkaudesta puhuttelee. Jeesus sanoo: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle.”II Toiset uskonnot eivät ole vihollisiaUskon itä vie pohtimaan myös toisten uskontojen kohtaamista. Idästä ovat kotoisin muun muassa suuret maailmanuskonnot hindulaisuus, buddhalaisuus ja islam. Jeesus itse oli juutalainen. Yksi meidän kirkkomme merkittävimmistä ajattelijoista, Jyri Komulainen, kohautti vähän aikaa sitten Kotimaa-lehdessä kuvailemalla kristinuskoa synkretistiseksi uskonnoksi. Synkretismi tarkoittaa uskontojen sekoittumista.En näe toisia uskontoja vihollisina enkä kilpailijoina. Kaikissa uskonnoissa on hyvää. Tärkeää on etsiä sitä, mikä on yhteistä. Uskonnot ovat tärkeitä, kun maailman rakennetaan rauhaa. Luotan siihen, että on vain yksi Jumala, joka voi puhutella ihmisiä myös muiden uskontojen läpi. Jeesus sanoo: ”Niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle.”   Uskonnoissa on kuitenkin myös eroja, ne eivät ole yhtä ja samaa mössöä. Kristittynä toivon, että kaikkialla maailmassa on mahdollisuus kuulla hyvä sanoma Kristuksesta. Toivon, että tuo sanoma vapauttaisi, koskettaisi ja puhuttelisi.III Ekumeeninen peili rikastuttaa ja auttaa näkemään oman perinteen rikkaudenUskon itä tuo mieleen myös Suomessa vaikuttavan itäisen kirkkokunnan, ortodoksisen kirkon. Elämme keskellä ekumeenista ykseyden rukousviikkoa. Meillä Suomessa on koko maailman tasolla harvinainen ekumeeninen yhteys lännen ja idän välillä. Luterilaisten ja ortodoksien yhteys esimerkiksi täällä Helsingissä on yksi suomalaisen kristillisyyden upeimmista piirteistä. Uspenski ja Tuomiokirkko seisovat rinnakkain, eivät vastakkain.Ortodoksisen kirkon rikas perinne rikastuttaa myös meitä luterilaisia. Ikonien kauneudesta, meditatiivisen rukouksen syvyydestä ja kirkkoisien viisauden lähteestä on hyvä ammentaa.Samalla yhteys idän kirkkoon kirkastaa oman luterilaisia kirkkomme hyviä puolia. Historiantutkija Teemu Keskisarja on monessa puheenvuorossaan nostanut esiin kirkkomme myönteistä merkitystä maamme historiassa. Keskisarjan mukaan luterilainen kirkko ei ole ollut Suomen historiassa pato, vaan koski ja muutosvoiman lähde. Mielikuvissamme esimerkiksi valistuksen ajan papit kääntyvät helposti ahdasmielisen moraalinvartijan suuntaan. Tosiasiassa moni pappi on ollut uuden tiedon jakaja ja yhteiskunnan kehittämisen airut. Saarnatuolista on opetettu perunan istuttamista, lukutaitoa ja vapaata kaupankäyntiä.Omassa kirkossani iloitsen tästä uudistumisen virrasta. Iloitsen myös yhdessä laulamisesta, naisten pappeudesta ja lähimmäisenrakkauden hengestä. Iloitsen tästä Hyviksen yhteisöstä. Olemme kirkkona monessa mielessä epätäydellisiä, mutta samalla tässä yhteisössä ja instituutiossa tapahtuu paljon hyvää.Uskon itä vie meidät kohtaamaan toisia kulttuureja, olemaan ekumeenisesti avoimia ja lopulta arvostamaan omaa kulttuuriamme. Meillä on arvokas perintö luterilaisuudessamme. Meillä on myös erityinen mahdollisuus rakentaa siltoja idän ja lännen välille, ympärillämme ja sisällämme. Ja vielä enemmän: Kristuksessa itä ja länsi yhdistyvät. Samalla olemme osa suurempaa kokonaisuutta, maailmanlaajuista kirkkoa. Olemme osa yhtä ihmiskuntaa, osa yhtä Jumalan maailmaa. Lopuksi: Jyri Komulaisella on inspiroiva määritelmä kirkosta. Kun kirkossa Kristus on keskellä, rajoja ei ole. Ylösnoussut Kristus murtaa kaikki rajat. Jumalalle ihmiskunta on yksi. Siksi niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa.”

23 Tammi 202214min

Ihmiseksi tullut Jumala sanoo äidilleen ja meille: anna minun olla. Anna tämän asian olla. Minun aikani ei ole vielä tullut. Aivan kuin hän sanoisi: Minulla on omat mahdollisuuteni ja suunnitelmani, jotka ovat jossakin hyvin kaukana teidän hätäilynne ja järjestämisenne ulottumattomissa.

18 Tammi 202215min

Saarna Valvomisen sunnuntai Hyvän toivon kappeli 14.11.2021Anu RaskMatt. 24:36–44Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 24Jeesus sanoi opetuslapsille:”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietäävain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee.Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriäänaina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuintulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksimiestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinenotetaan, toinen jätetään.Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, ettäjos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautuataloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”Hyvää pyhää, ja oikein hyvää isänpäivää myös minun puolestani.Tämän pyhän evankeliumi, tämä kehotus VALVOMISEEN, kuuluu Matteuksenevankeliumin pitkään, viimeisiä tapahtumia koskevaan puhekokonaisuuteen. Nämäovat Jeesuksen viimeisiä opetuksia, ennen kuin vangitsemiseen ja kuolemaanjohtavat tapahtumat alkavat vyöryä.On vaikea tunnistaa, tuntuuko tekstissä kuuluva lähiodotus täällä parintuhannenvuoden päässä hämmentävältä, kiusalliselta vai vähän huvittavalta, mutta se ontavallinen ilmiö Uudessa testamentissa. Jeesuksen ajateltiin palaavan ihan pian.Nyt voidaan todeta, että aikaikkuna onkin pidempi kuin ihmiselämän mitta taimuutaman sukupolven elinaika. Mistä on kysymys? Meillä ei ole tietoa ja meidän onvaikea ymmärtää – mutta meitä kehotetaan valvomaan.* * *Mietin, mitä se on kun ihmiskuntaeivalvo.Yksi mahdollinen kuva tästä on Sebastian Brantin teos Narrien laiva vuodelta 1494.Siinä on 112 satiirista runoa, joissa tuomitaan monenlaisia inhimillisiä heikkouksia –vallanhimo, ahneus, vihan kylväminen, käytöstapojen puute, muotioikkujen perässäjuokseminen ja niin edelleen.Kohti riuttaa, hiekkasärkkäälaineet tilaisuuttaan kärttääAluksemme vajoaasyövereihin hajoaaKansilehdellä on piirros purjelaivasta, johon narrien lauma on ahtautunut tiu’uthelisten, lippu liehuen ja valtikat käsissä. Ilveilijöiden ilmeistä ja olemuksista voipäätellä, että tässä ei hyvin käy. Kuvatekstissä lukeekohti Narragoniaaeli Brantinkuvitteellista valtakuntaa, jonne laiva ei koskaan saavu.* * *Välillä tämä Narrien laiva tuntuu tosiaan osuvalta kuvalta ympäröivästätodellisuudesta. Voisin puhua muutamistakin asioista kutenilmastohuippukokouksesta, mutta puhun nyt siitä, että olen viime aikoina pohtinuterilaisia instituutioita, kirkon lisäksi erityisesti koulutukseen, sivistykseen, tietoon jaymmärrykseen liittyviä, ja tarvetta kehittää, tehostaa ja kiillottaa.Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja ja kirjailijaTommi Kinnunen on kertonutjulkisuudessa työuupumuksestaan. Voimat veivät koronauupumuksen päälle lyötyuusi opetussuunnitelma ja oppivelvollisuuden laajentamiseen liittyvät lisätyöt.Perustyö eli opettaminen saa väistyä kirjaamisen tieltä.“Hakkaan konetta kuin hullu, jotta saan tallennettua kaiken tiedostoihin, joita kukaanei lue”.Janne ja Taina Saarikivi ovat puolestaan pitäneet esillä yliopistojen ja tutkimuksenongelmallista hyödyn tavoittelua. Yliopistojen virkoja lakkautetaan tällä hetkelläurakalla ja tutkijoiden aika menee apurahahakemusten parissa. Virallinentiedepolitiikka koskee “innovaatioita” “huippututkimusta” “ongelmanratkaisua” ja“osaamisen kanavointia” – ei esimerkiksi “tietoa todellisuudesta”, “sivistystä” tai“ymmärrystä”.Saarikivet on toimittaneet Turhan tiedon kirjan, joka koostuu menestyneidentutkijoiden julkaisematta jääneistä ja pois leikatuista teksteistä. Esipuheessa hekirjoittavat, että “Miksi yliopisto intoilisi epämääräisestä “maailman parhaudesta”, kunvoisi ylpeillä sillä, että siellä osataan muinaispersiaa, tunnetaan antiikin kirjurienkäsialoja ja maailmankaikkeuden ensimmäisen sekunnin tapahtumia, siirojensukupuolielämää, satakuntalaisten vakkojen taksonomiaa tai vesijättömaitakoskevien oikeustapausten historiaa”.Että sellasta kuuluu lukiolle ja yliopistolle, entä kirkolle? Kun väki vähenee ja varathupenee, ollaanko valveilla vai keskitytäänkö joutavuuksiin? Mikä on olennaista jamikä on paniikin aiheuttamaa tempoilua?* * *Niin, mikä on olennaista? Mitä Jeesus tarkoittaa, kun hän kehottaa meitävalvomaan? Miten hänen mukaansa tulee toimia? Eli mistä Jeesus noin niinkuinmuuten puhui?No esimerkiksi Vihamiesten rakastamisesta; toisen posken kääntämisestä eliväkivallattomasta vastarinnasta; autuaista köyhistä, nälkäisistä ja murheellisista;antamisesta pyytävälle; Jumalan valtakunnasta ja Isästämme taivaissa, jonka nimiolkoon pyhitetty.Perusasioita elämästä ja kuolemasta. Ja koska kuolemasta on vaikea sanoa mitään,puhun mielelläni tästä meidän maailmasta ja siitä Jumalan valtakunnasta, jokameidän keskellämme on. Sen rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi Jeesuksella onmonia hyvin täsmällisiä ohjeita. Ne liittyvät oikeudenmukaisuuteen ja siihen, mitentäällä eletään. Ollaan valveilla.Jos vielä mietitään niitä instituutioita, niin missä sellaiset ilmiöt kuin sivistys, vapaatutkimus ja keskustelu tai hengellisyys ja uskonnollisuus tulevaisuudessa majailevat,jos niille ei ole sijaa instituutioiden seinien suojissa?En tiedä. Pienimuotoisissa kokoontumisissa, missä keskusteleminen, pohtiminen jatutkiminen on sallittua ja niille on aikaa. Janne Saarikivi arvelee haastattelussasiirtyvänsä jossain vaiheessa puistoihin luennoimaan, ja kylmän tullen kahviloihin.Paikoissa tai tilanteissa, joissa voi rauhassa rukoilla, tehdä työnsä ja palvellalähimmäisiä.Täytyy hiljentää häly ja melu. On oltava valppaana täällä, tässä maailmassa –ja valmiina lähtemään, jatkamaan matkaa.

10 Tammi 20229min

Oikein hyvää ensimmäistä sunnuntaita loppiaisesta ja hyvää uutta vuotta minunkinpuolestani. Tänään vietetään kasteen sunnuntaita. Minulla on tässä saarnantaustalla muutama Susanna Majurin valokuvateos, jotka eivät suoraan liity siihenmitä puhun, ja toisaalta ne liittyvät oleellisesti. Te jotka kuuntelette tätä etänä voittegooglata jonkun Susanna Majurin teoksen vaikka läppärin ruudulle.Susanna oli valokuvataiteilija joka kuoli vuonna 2020. Hän oli ikäiseni ja nuorenakaverini, jonka kanssa pyörittiin Kangasalla – välillä liftattiin Helsinkiin, käytiinkirppiksillä ja sen semmoista. Mulla oli myös hyvä ystävä nimeltä Tero, ja Teronperheen vapaa-ajan asunnolla entisessä koulumiljöössä Susanna kehitti Teronkanssa tuon sadunomaisen tekniikkansa, missä hän levitti suuren kuvallisenkankaan Teron perheen uima-altaan pohjalle.Susannan töissä vesi on hyvin oleellinen elementti – se voi hukuttaa tai viedämukanaan, mutta se myös kannattelee. Näissä teoksissa se kuvaa esimerkiksiihmisen tunteita, muistoja ja alitajuntaa.Vesi onkin hirveän vahva elementti. Päivän evankeliumissa Johannes kastaaJeesuksen. Kasteen sunnuntai on hyvä aika pysähtyä pohtimaan veden painoarvoaluterilaisuudessa ja kasteen merkitystä, elämän ja kuoleman kysymystä – paitsi yksilölle, myös kirkolle. Ihmiset eivät enää kasta lapsiansa, kuulee sanottavan. Miksieivät? Mulla on siis pohdinnan alla kaksi hyvin suurta kysymystä, vesi ja kristillinenkaste, jotka tietenkin myös liittyvät toisiinsa. Aloitan vedestä.* * *Veteen liittyy valtavasti rikasta symboliikkaa ja eri uskonto- ja kulttuuriperinteissä vesiymmärretään olemassaolon alkulähteeksi. Muinaisen intialaisen papin rukous on:”tuokoot vedet meille hyvinvoinnin”. Veteen liitetään uudistumisen merkitys, koska sehävittää ja huuhtoo pois olemassaolevat muodot ja järjestykset, ja avaamahdollisuuden jonkin uuden syntymiselle. Erityisen vahvasti tätä symboloivaterilaiset upotusrituaalit. Upotus on eräänlainen kuoleman vastine ihmisen tasolla, jakosmisella tasolla sitä vastaa suuri tulva, joka aika ajoin hajottaa maailmanalkumereen.Suomalaisessa luterilaisuudessa kasteen ulkoista symboliikkaa on sen sijaan pidettytoisarvoisena. Kastevesi itsessään on vähäpätöistä, vain Jumalan sanalla on useinajateltu olevan merkitystä. Lutherin virressä lauletaan: “Silmä näkee kasteessa vainvettä paljaaltansa, vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa”. EeroHuovisen mukaan kasteen ymmärtäminen on ihmiselle ”ylivoimainen juttu”: senäyttää ”vain tilkalta vettä”.Mutta mikä voima tuossa tilkassa vettä piileekään! Johanneksen evankeliuminalussa Kristus kuvataan “todelliseksi valoksi, joka valaisee jokaisen ihmisen”, javarhaiskristillisessä kirjallisuudessa kasteesta puhuttiin vielä “valaistumisen kylpynä”.Klemens Aleksandrialainen esimerkiksi kutsui kastettuja ”valaistuneiksi”. Valonpuolella olemisesta seurasi velvollisuus taistella pimeyttä vastaan. Vesi on Jumalanlahja, joka ravitsee ja pitää yllä luomakuntaa. Jumala loi veden antamaan maallekasvun ja virkistämään ja puhdistamaan meitä.* * *Tuolla vedellä meidät siis kastetaan eli liitetään Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.Mitä se merkitsee? Onko merkitys jotenkin hämärä tai epämääräinen, jos ihmiseteivät halua enää lapsiaan kastettavan?Kysymys on tietenkin monimutkainen ja siihen liittyy maailman muuttuminen jakristinuskon merkityksen muuttuminen yleisemminkin. Nuoret aikuiset eivät olekiinnostuneita kirkosta. Vai sittenkin niin, että kirkko ei ole aidosti kiinnostunut heistä,hankalien kysymysten esittäjistä? Nyt ei kuitenkaan mennä näihin pohdintoihin,pysytään veden äärellä.Kasteen suhteen moni tuntuu miettivän, että “antaa lapsen myöhemmin itsepäättää”. Näinkin voi toki ajatella, ja vanhemmat haluavat joka tapauksessa parastalapselleen – he tekevät ratkaisunsa sen ymmärryksen perusteella, joka heillä onlapsen parhaasta. Itse olen kuitenkin iloinen monesta asiasta jota ei ole tarvinnut itsepäättää. En rakasta jokaista suomalaisen luterilaisuuden pienintä piirrettä, ja muutkirkkokunnat tai irtautuminen kaikesta ovat hetkittäin houkutelleet, mutta on olluthuojentavaa ajatella lopulta, että tähän elämään olen syntynyt ja tähän kirkkoonminut on kastettu. Syntymässähän tulee paljon muutakin, mitä ei voi itse valita –perhe, suku, kulttuuri, kotimaa, äidinkieli ja niin edelleen. Ja mitä omiin lapsiini tuleeniin ajattelen, että he tekevät joka tapauksessa aikuisena omat valintansa niidenasioiden suhteen jotka ylipäätään ovat valittavissa. Minusta on kuitenkin tärkeää ettäheillä on vahvat juuret mistä ponnistaa – yhteisö, perheen ja suvun traditiot.Vanhempien maailmankatsomukset, joihin myöhemmin voi peilata noita omiavalintoja ja elämänpolkuja.Kasteessa itsessään ei ole mitään hankalaa tai vaikeaa. Kaste liittää kastettavanKristukseen, kirkkoon, yhteisöön ja tradition pitkään jatkumoon. Kasteessakastettava liittyy Jeesuksen seuraajiin, taisteluun paremman maailman puolesta.Tietysti kaste on myös salaisuus, kuten kaikki Jumalaan liittyvä on.Uudessa testamentissa kastetoimitukset kuvataan yllättävänkin yksinkertaisina.Niistä puuttuu seremoniallisuus, valmistautuminen ja sanojen tulva. Apostolienteoissa Filippos kastaa tiellä kohtaamansa hoviherran. Kun hoviherra ymmärtää Jeesuksen olevan kirjoituksissa luvattu messias, hän toteaa Filippokselle: ”Tässä onvettä. Estääkö mikään kastamasta minua?” Ei estä, kaste toimitetaan.Kaste on melko yksinkertainen rituaali, siinä ei nykyäänkään lopulta ole kovinmontaa välttämätöntä palasta. Yksi niistä on vesi.Lisäksi voi sitten tehdä omista juhlistaan ihanat ja oman näköiset, jos haluaa.* * *Kuva 4 / Susanna Majuri 3Vielä yksi muisto Susannasta.Silloin nuorena, tai teini-iässä, kun me asuttiin vielä kodeissamme Kangasalla,Susanna oli maalannut huoneensa seinät jollain veteen viittaavalla värillä, entarkkaan muista sävyä. Tuo huone (ajalta ennen sisustusblogeja) oli tosi vaikuttavaja halusin samanlaisen. Oman huoneeni sävyn muistan hyvin – mikään muu kuinveden väri ei tullut enää kysymykseen. Voimakkaan turkoosissa huoneessa olierikoinen, vähän synkkä mutta kaunis tunnelma. Kuin veden alla. Makoilin sielläaikana, jolloin kirkkoon ja kasteeseen liittyvät asiat eivät tuntuneet elämässänimitenkään tärkeiltä, mutta jos nyt jälkeenpäin katsotaan niin vertauskuvia voimuodostaa.Jotain näistä pohdinnoista toivoisin myös tapoihin joilla kastetta sanoitetaan. Vedensymboliikka on voimakasta. Vesi antaa aisteille paljon. Veden voimaa ei kannatapienentää, vesi ei ole koskaan vähäpätöistä tai tavallista. Kristillinen kaste liittyyikiaikaiseen vesipesun symboliikkaan ja initiaatioriittien jatkumoon, mutta tuo niihinjotain aivan uutta – Jumalan armon. Kaste muuttaa maailmaa ja voimaannuttaaihmisen.Loppuun vielä lainaus Susannan sanoista näyttelysalin seinältä: “Etsin yhäalkuperääni. Seuraan vettä. Joskus siitä näkyy vain aavistus. Vesi on kulkureitti,tuntu kodista, alkumme”.

10 Tammi 202211min

Saarna Hyvän toivon kappelissa 19.12.20214. adventtisunnuntai, Fil. 4:4–7, Matt. 1:18–24Johdanto: Kari Kuulan älyherätysPappi Kari Kuula herätteli äskettäin kirkkokansaa ajattelemaan. Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnissa hän kaipaa kirkkoon ”yritystä oikeasti ymmärtää uskoa sen sijaan, että heti kättelyssä lyödään pöytään mysteerikortti.”Otan haasteen vastaan! Heittäydyn ajattelemaan. Ajattelu on vahvasti läsnä myös päivän raamatunteksteissä. Evankeliumissa Joosef ajattelee enkelin sanoja Jeesuksen syntymästä. Kirjeessä filippiläisille taas on upea lupaus: ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”Tuosta filippiläiskirjeen lupauksesta nousee myös tämän saarnani ydin: ajattele sydämellä!I Jumala kestää ajattelumme Olen Kari Kuulan kanssa samaa mieltä siitä, että ajattelu on olennainen osa kristinuskoa. Jumala on luonut meidät kokonaisiksi ihmisiksi. Luomisen Henki liikkuu ajatuksissamme. Jumala on antanut meille älyn ja järjen, ymmärryksen ja viisauden, tiedon ja tieteen. Meidän tehtävämme kristittyinä on käyttää niitä ”omaksi hyödyksemme ja lähimmäisten parhaaksi” niin kuin Mikael Agricolan vanhassa rukouksessa sanotaan. ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne ”. Jumala kestää ajatuksemme. Jumala ei ole aukkojen Jumala, joka olisi olemassa vain siellä minne järki tai tiede ei yllä. Koko maailma on Jumalan maailma, niin myös ajattelun ja tiedon maailma. Usko ei mene rikki, kun pyrimme ymmärtämään sitä.  Kristuksen seuraaminen avaa avaria näköaloja ajattelun syvyyksiin. Se vie filosofian ja fysiikan avulla olemisen ja todellisuuden arvoituksiin. Se avaa portin historian aarteisiin.  Se johtaa ajattelemaan uskon ja ihmismielen vuorovaikutusta psykologian avulla. Älyllinen rehellisyys vie meidät muutoksen ja kasvun tielle. Se johtaa kyseenalaistamaan ja punnitsemaan sitä, mihin olemme tottuneet. Kristinuskon oppia, Raamatun merkitystä, kirkon perinnettä ja kirkon toimintaa nykyajassa pitää ajatella. Näin tekemällä suojelemme uskoamme ja yhteisöämme. Ajattelu rokottaa meitä kiihkoilua ja mustavalkoisuutta vastaan. Se avartaa mieltä. Samalla ajattelu syventää uskoamme. Koeteltu usko kestää kritiikin ja kyseenalaistamisen. ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne ”. II Kristitty puolustaa luottamusta tieteeseen Usko ja tieto ovat kumppaneita maailman selittämisessä. Ne avaavat erilaisia ikkunoita todellisuuteen, joka on yksi. Maailman ymmärtämisessä tarvitaan yhtä lailla tieteentekijöitä, toimittajia ja pappeja. Meidän ajassamme johdonmukainen ajattelu ja tutkittu tieto tarvitsevat puolustajia. Valeuutiset ja trollien myyräntyö nakertavat luottamusta punnittuun ja koeteltuun tietoon. Meitä kristittyjä tarvitaan puolustamaan tutkittua tietoa. Meitä tarvitaan vahvistamaan luottamusta tieteeseen. Tätä luottamusta tarvitaan esimerkiksi siksi, että voimme luottaa lääketieteeseen ja uskallamme ottaa koronarokotteen. Luottamus tieteeseen varjelee elämää. Valeuutisten ohella toinen meidän aikamme tietoa uhkaava kehitys on tiedon pirstaloituminen. Periaatteessa meillä on enemmän tietoa kuin koskaan. Usein sitä on kuitenkin liikaa, niin että emme enää näe metsää puilta. Somen ja multitaskaamisen maailmassa tieto pirstaloituu murusiksi.Kristinusko voi johtaa meitä syvän ja kokonaisen tiedon lähteille. ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne ”.  Keskiajalla kristillinen luostarilaitos säilytti antiikin perinnön. Se kantoi antiikin tietoa läpi myrskyisten vuosisatojen, jolloin monet muut instituutiot olivat romahtaneet. Ei myöskään ollut sattumaa, että filosofiassa tietä antiikista eteenpäin olivat ensimmäisten joukossa näyttämässä fransiskaaniveljet. Oppineisuuden ja ajattelun arvostaminen oli korkealla heidän joukossaan.  Samaa kristillistä henkeä ja ajattelun arvostamista tarvitsemme myös nykyajassa. Kristinusko voi palauttaa meitä kokonaisen tiedon lähteille, niin että emme tyydy murusiin. ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne ”.III Astu sisälle rauhaanKristinuskon ydintä voi ja pitää lähestyä ajattelun kautta. Silti uskon ydin ei typisty ajatteluun tai käsitteisiin. Uskon kieli ei mahdu päättelyn rautaisten lakien sisään. Sen kieli on täynnä vertauskuvia ja paradokseja, salaisuuksia ja kuvia. Raamatun kielessä yksi vahva kuva on sydän. Se tarkoittaa ihmisen sisintä olemusta, olemisen keskusta. Se on oman itsemme ja Jumalan kohtaamisen paikka. Sydämessämme teemme valintoja, aivan samalla kuin Joosef ja Maria tekivät. Ajattelu auttoi heitä löytämään sydämen valinnan. Sydän ohjaa meitä tekemään ajattelun pohjalta hyviä valintoja. Ilman ajattelua sydän voi olla hölmö, ilman sydäntä ajattelu voi olla kylmää. Jumalan suuri ja salattu läsnäolo ylittää ymmärryksemme, kielemme ja tieteemme. Se ei tee tyhjäksi ajatteluamme, mutta se ylittää sen. Se on jotain vielä suurempaa. Kaiken selittämisen sijaan usko on sisään astumista.   Ajattele siis sydämellä! Astu siis sisälle joulun sanomaan! Kuuntele Marian ja Joosefin ajatuksia. Katsele, kun he kulkevat kohti Betlehemiä. Tunne seimen Lapsen läheisyyttä. Astu sisälle Jumalan rauhaan, joka ylittää kaiken ymmärryksemme.

19 Joulu 202112min

Saarna Hyvän toivon kappelissa 5.9.2021Matt. 11:25-30Johdanto: munkit oravanpyörässä”Korona katkaisi juoksumme oravanpyörässä.” Näin sanoi veli Stephen Taizén ekumeenisesta luostariyhteisöstä viime tiistaina Tuomiokirkossa. Stephen käytti todella sanaa oravanpyörä, englanniksi ’hamster wheel’, kuvaamaan veljien elämää ennen koronaa. Tämä oli minusta pysäyttävää. Elämme aikaa, jolloin munkeillakin voi olla liian kiire ja fokus hukassa.  Kuten monelle muullekin, Taizén veljillekin korona tarkoitti totutun elämäntavan katkeamista. Korona on koetellut Taizén yhteisöä rankalla kädellä. Silti veli Stephen näki hyvänä sen, että korona pakotti veljet pysäyttämään oravan- tai hamsterinjuoksunsa.Evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.” Miten Kristuksen luoma lepo voisi johtaa meidät ulos elämämme oravanpyörästä?Talous on ihmistä vartenOravanpyörä syntyy silloin, kun tekemisestä katoaa tarkoitus. Työ muuttuu raadannaksi tai ontoiksi rutiineiksi ilman päämäärää. Sama päämäärättömyyden kokemus voi liittyä myös elämään ilman työtä. Päivät toistuvat samanlaisina ja tyhjinä. Yksinäisyys voi tehdä oravanpyörän, samoin uupuminen liian raskaiden kuormien alle läheistä hoivatessa.Mistä tarkoituksen puute syntyy? Sen yksi juuri löytyy maailmanlaajasta taloudesta ja nopeasta informaatioteknologiastamme. Ne kiihdyttävät oravanpyöräämme. Norjalainen tutkija Thomas Hylland Eriksen käyttää tästä termiä ylikuumentuminen.Rajoittamaton kilpailu synnyttää ylikuumentumista ja samalla se aiheuttaa tarkoituksen puutetta. Mahdollisuuteni vaikuttaa omaan elämääni ja ympäristööni katoavat, kun päätösvalta katoaa näkyvistä. Armoton kilpailu myös tekee meistä ikään kuin hyödykkeitä. Silloin ei ole väliä, tehdäänkö työ Suomessa vai pakkotyönä Kiinan uiguureilla. Tärkeää on vain halpa hinta.Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”  Näen kristinuskon muutosvoimana maailmanlaajuisen talouden ja kasvottoman rahan ylivallalle. Jumalan luomistarkoituksessa työtä ja taloutta ei ole tarkoitettu kaiken nieleväksi oravanpyöräksi. Mystikko Anna-Maija Raittilan sanoin: ”Et luonut kilpailua, raadantaa. Oi Luoja, anna minun rakastaa.”Luterilaisessa kutsumuksen teologiassa työ ja talous ovat mahdollisuuksia toteuttaa omia lahjojaan ja samalla rakentaa yhteistä hyvää. Niin kuin tutkija Eriksen sanoo, tarvitsemme uutta ymmärrystä taloudesta. Talouden tehtävä ei ole tuottaa mahdollisimman suuria voittoja vaan täyttää tarpeita. Talous on ihmistä varten, ei ihminen taloutta varten.Kristuksen kasvot palauttavat tarkoituksenTarkoituksen puutteeseen ja sen löytämiseen vaikuttavat siis suuret aatteiden virrat ja talouden rakenteet. Samalla tarkoituksen löytäminen on aina syvästi henkilökohtaista.  Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.”Jeesuksen luokse tuleminen on palaamista elämän syviin perusasioihin: välittämiseen, iloon, luovuuteen. Voin kadottaa ne silmistäni. Voin liukua kohti arvoja, jotka vievät minut pois siitä, minkä sisimmässäni tiedän hyväksi ja oikeaksi. Meissä todella on tämä tieto. Kun maltamme ja uskallamme pysähtyä, voimme tunnistaa tärkeimpiä arvoja itsessämme. Olinpa munkki tai sijoitusneuvoja, arvot ohjaavat minua kohti hyvyyttä, kauneutta ja totuutta.Arvojen löytymisessä auttaa Jeesuksen katsominen. Jeesus sanoo: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”Jeesuksen katsomisella on kristinuskon vanhassa perinteessä oma sanansa: kontemplaatio. Samaa sanaa käytetään myös kuvaamaan mietiskelyä, meditaatiota. Jeesuksen katsomisessa voin pysähtyä Raamatun sanojen, ikonin tai luomakunnan todistuksen äärelle.Kaiken olevan sydämessä voin nähdä kasvot, Kristuksen elämää luovat kasvot. Ne loistavat lempeyttä ja nöyryyttä. Ne palauttavat elämääni voiman ja suunnan. Kasvot palauttavat tarkoituksen ja levon kiireen ja kilpailun keskellä. Kun säännöllisesti katson kohti Kristuksen kasvoja, Jumalan lempeys ja nöyryys vahvistuu sisälläni.Lopuksi: Taizén veli Stephen kertoi, miten korona romahdutti yhteisön talouden. Tähän ratkaisuksi he perustivat keksitehtaan. Keksejä tehdessä myös yhteisön vanhimmat veljet pystyivät antamaan panoksensa keksejä pussittamalla. He kokivat itsensä tarpeellisiksi.Tarkoituksen ja elämän syvien arvojen löytämiseksi tarvitsemme yhteisöä. Yhteisön keskellä tarkoitus voi löytyä ja oravanpyörä pysähtyä. Voimme vahvistaa toisissamme syvimpiä arvojamme ja auttaa toisiamme löytämään tarkoitus. Siksi mekin olemme tänään koolla, katselemassa toisiamme ja katselemmassa Kristusta.

5 Syys 202110min