12. Yhteys suurempaan – miksi ja miten me löysimme sen uskontojen ulkopuolelta

Tässä jaksossa puhutaan aiheesta, joka voi olla monelle herkkä, pelottava ja hyvin henkilökohtainen.

Jaetaan jaksossa omia kokemuksia, tunteita ja näkemyksiä henkisyydestä, järjestäytyneistä uskonnoista ja maailmankatsomuksesta – ilman tarkoitusta tuomita kenenkään uskoa. Uskonvapaus kuuluu kaikille! Kerrotaan meille vaikeista kokemuksista ja syistä sen takana miksi me ollaan valittu erota kirkosta. Kaikki jaksossa kerrottu nojaa meidän omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, ei yleiseen totuuteen.

Puhutaan siitä, miten olemme löytäneet oman boheemin tavan olla yhteydessä suurempaan ja maailmankaikkeuteen kirkosta eroamisen jälkeen. Kerrotaan miten ollaan saatu sen jälkeen paljon voimaa ja lohtua hengellisyydestä ja miten hengellisyys on iso osa meidän arkea ja arvo elämässä. Kaikki ei ole aistein havaittavaa – ja silti se voi olla totta kokemuksellisesti ja tunteina. Omaa uskoa ei tarvitse osata selittää sanoin muille.

Käsitellään myös uskonnon roolia ja erilaisia systeemejä ja tapoja mitä siihen liittyy. Puhutaan siitä miten kaikki ihmiset ja yhteisöt tulkitsevat eritavalla uskonnon käskyjä ja oppeja. Miten uskonnon tai jumalan voi kokea rankaisevana, pelottavana ja uhkana, luoden lisää turvattomuutta vaikka päätarkoitus olisi hyvä: lohtu ja turva. Kuinka lapsena voi olla turvatonta ja hämmentävää jäädä yksin uskoon ja uskontoon liittyvien oppien ja tunteiden kanssa, omaan taustaan nojaten. Miten muut asiat kuten kasvatuksen ja ympäristön moraalikäsityksen voi yhdistää lapsena uskonnollisuuteen ja käsitykseen hyvästä ja pahasta. Käsitellään myös henkisyyden varjopuolia kuten spiritual nasrisisim ja spiritual bypassing.

Pohdimme miten suhtaudumme avioliittoon, eutanasiaan ja onko yksilön ja uskon vapautta, että lapsi liitetään uskontoon ennen kuin hän voi itse valita? Jaetaan kokemuksia uskonnollisesta kasvatuksesta ja hengellisestä väkivallasta. Miten pelottelu, syyllisyys ja häpeä liittyvät uskontoihin. Miten rukoilusta tai muusta hengellisestä rituaalista voi tulla pakonomainen tarve yrittää kontrolloida omaa elämäänsä, tai lisätä ylivastuullisuutta tuoda turvaa itselleen ja läheisilleen.

Meidän mielestä kukaan ei tule antamaan syntejämme anteeksi, meidän täytyy itse elää sellaista elämää ja toimia sen mukaan, jotta voimme ottaa vastuun ja kantaa tekomme. Uskotaan, että meidän täytyy antaa itse itsellemme anteeksi ja olla lempeitä itseämme kohtaan. Ei koeta, että lopussa odottaa palkinto tai rangaistus, jonka joku ulkopuolinen määrittelee jos on tarpeeksi ”hyvä” tai ”paha”. Pohditaan muutenkin mustavalkoista hyvän ja pahan käsitettä, jonka lapsena voi kehittää itselleen ja joka voi vaikuttaa paljon kehittyvään identiteettiin ja siihen miten kokee maailman. Puhutaan polarisaatiosta.

Mietitään yhteiskunnallisesti lasten uskonnon opetusta kouluissa ja sitä miten meidän mielestä, sitä olisi hyvä yhdenvertaistaa kaikille yhteiseksi maailmankatsomus opiksi.

Pohditaan myös juhlapyhiä ja perinteitä. Perinteiden herättämät tunteet, lapsuuden joulujen värittämät muistot ja niiden vaikutus sekä omanlaisten uusien tapojen luominen. Miten me vietetään esim. joulua nykyään. Mietitään myös elämän merkitystä ja esoteerisesta psykologiasta sekä meidän ajatuksista maallisen kuoleman jälkeisestä ajasta sekä kiitollisuudesta.

Tavoitteena on turvallinen tila, jossa jokainen voi etsiä oman tapansa uskoa, ajatella ja olla. Mutta herättää ajattelemaan, reflektoimaan ja kyseenalaistamaan totuttuja malleja - boanamaiseentyyliin kannustamaan löytämään sen oman tapansa uskoa ja saada uskoa ihan siihen mikä itsestään tuntuu hyvältä❣️