Testataan BUBS tuotteita Tukholmassa (Hyppysellinen ripulia)

Einari ja Rami, Mitä sykli suuhun tuo podcast - kausi 2 - jakso 59

Ei se mitä Geminin AI-yhteenvedossaan höpisee että,

Tour de Korso viittaa useimmiten Korso Gymin järjestämään suosittuun kaksituntiseen sisäpyöräilytapahtumaan (spinning), jota ohjaa Päivi Riste. Tapahtumassa pyöräillään musiikin tahdissa ylä- ja alamäkiä sekä spurtteja, ja se on avoin kaikille. Vuoden 2025 tapahtuma järjestettiin helmikuussa.

Rakas Einari,

Kun aurinko nousi Tukholman ylle ja kimalteli vedessä kuin uusi ranskalainen rakastaja aamukasteessa, tiesin heti että tästä päivästä tulisi erityinen.

Siinä sinä kävelit vierelläni kohti Bastua, kasvoilla ilme kuin miehellä, joka on juuri saanut salaisen tiedon Ruotsin valtion ylimmältä maguraadilta.

"Joku tarkkailee meitä", sanoit hiljaa.

"Kuka?"

"Saunavakooja."

Katsoin ympärilleni.

Ja totta tosiaan.

Jossain löylyjen keskellä liikkui hahmo, joka nuuhki ilmaa epäilyttävän määrätietoisesti kuin mies, joka yrittää selvittää kuka toi parhaat eväät pukuhuoneeseen.

Mutta me emme pelänneet.

Me olimme Bastu Pojkar.

Maistelun ammattilaisia.

Makujen tutkimusmatkailijoita.

Miehiä, jotka ovat valmiita uhraamaan makunystyränsä tieteen vuoksi.

Ensimmäinen pysähdys:

BUBS-kauppa.

Värikkäitä karkkeja kaikkialla.

Tunnelma kuin olisi kävellyt sisään sokerihumalaisen sisustussuunnittelijan päiväuneen.

"Entä ne limut?" kysyit.

Otimme tölkit.

Avasimme ne.

Maistoimme.

Hiljaisuus.

Pitkä hiljaisuus.

Sellainen hiljaisuus, joka syntyy kun odotukset törmäävät todellisuuteen kuin sähköpotkulauta katukiveykseen.

"Nehän ovat..."

"...ihan ok."

Mutta sydämessämme tiesimme totuuden.

COOPin vadelmalimppari.

Halvempi.

Raikkaampi.

Parempi.

Kuin kansan sankari, joka ei tarvitse mainoskampanjaa todistaakseen arvonsa.

Muistan yhä hetken kun istuimme auringossa tölkit käsissämme.

Sinä nostit Kili-energiajuoman kohti taivasta.

Minä tein samoin.

Aurinko paistoi.

Lokit huusivat.

Jossain kaukana saunavakooja jatkoi nuuhkimistaan.

"Kyllä tämä maistuu pojille", sanoit.

Ja olit oikeassa.

Sillä vaikka BUBS-limut eivät nousseet historian kirkkaimpaan kärkeen, Kili piti Bastu Pojkarin lipun korkealla.

Ja Bastu Pojkar jatkoi tehtäväänsä.

Maistelimme.

Arvioimme.

Vertailimme.

Kirjasimme havaintoja, joita tulevat sukupolvet tuskin koskaan ymmärtävät.

Ja siinä hetkessä ymmärsin:

Tämä ei ole pelkkä Tukholman reissu.

Tämä on ystävyyttä.

Tämä on Bastu Pojkar.

Tämä on kahden miehen loputon matka kohti seuraavaa makua, seuraavaa löytöä ja seuraavaa täysin perusteetonta mutta erittäin itsevarmaa arviota.

Ja vaikka maailma muuttuu, yksi asia pysyy:

Aurinko paistaa.

Kili maistuu.

COOPin vadelmalimppari oli myös ihmeen ok.

Ja jossain saunassa vakooja nuuhkii edelleen.

Ikuisesti sinun,

Rami