Johtaminen, valta-asetelmat, tittelit ja hierarkiat – Heidi Pitula 5/7

Johtaminen, valta-asetelmat, tittelit ja hierarkiat.

Näiden termien ympärillä käydään paljon keskustelua ja hyvä niin. Todella moni työympäristöön liittyvä asia, niin hyvässä kuin pahassa, korreloi lopulta tavalla tai toisella johtamiseen.

Siihen, miksi johtavassa asemassa olevat eivät ole hyviä johtajia, on lähtökohtaisesti lukemattomia syitä. Yksi iso ongelma on se, että meillä on yksinkertaisesti liikaa vääriä ihmisiä esimiestehtävissä. Tähän taas löytyy useita selittäviä tekijöitä alkaen oman yrityksen kasvattamisesta ehkä siihen suurimpaan syylliseen, eli perinteiseen urapolkuun. Esimies- tai johtamisvastuuta on aina käsitelty liikaa palkitsemiskeinona, ja usein ainoana mahdollisuutena edetä urallaan.

Esimiestehtäviin nostettaessa pitäisi aina ymmärtää henkilön motivaatiotekijöitä ja johtamisosaamista, sekä mahdollistaa riittävä koulutus ja tukea henkilön oppimista. On myös äärimmäisen tärkeä ymmärtää, että kaikista ei tule hyviä johtajia edes kouluttamalla. Hyvän johtamisen edellytykset pohjautuvat vahvasti nimittäin myös persoonallisuustekijöihin. Haluaako vain olla esimiesasemassa vai näkeekö siinä myös oikeasti sen vastuun ja velvollisuuden. Eikä pelkästään ylöspäin vaan oleellisesti myös johdettavilleen.

Hyvä johtaja loistaa kun tiimi loistaa. Käytännössä se meinaa sitä, että hyvä johtaja on aidosti kiinnostunut johdettavien hyvinvoinnista, edellytyksistä ja mahdollisuuksista. Heillä on aito halu luoda kaiken pohjalla toimivan luottamuksen ja avoimuuden ilmapiirin. Hyvän johtajan ei tarvitse, eikä pidä olla yrityksen substanssin tai johdettavan osa-alueen paras osaaja. Hyvän johtamisen ja hyvän johtajan yksi tärkeimpiä piirteitä on tunnistaa missä ollaan hyviä ja mihin tarvitaan apua. Oleellista on myös ymmärtää, että johdettavien pitää mahdollistaa ja tukea johtamista.

Ajoittain tuntuu, että itseohjautuvuus- ja hierarkiakeskusteluissa pompataan veneen toiselta laidalta suoraan toiselle laidalle. Unohdetaan, että se balanssi löytyy jostain keskeltä. Avoimuuden, vapauden ja itseohjautuvuuden lisääminen ei poista johtamisen tärkeyttä. Itseasiassa monellakin tavoin se mahdollistava ja tukeva johtaminen on entistäkin tärkeämmässä roolissa. Ihan samaan tapaan titteleiden ja hierarkian ei tarvitse merkitä valta-asemaa, valtapeliä, mikromanageerausta tai muuta pönötystä. Mutta siihen liittyy oleellisesti esimerkiksi vastuut ja velvoitteet, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Se on äärimmäisen tärkeää nimenomaan tuon mahdollistamisen, tuen ja turvankin kannalta.