Leo-Pekka Tähti

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Henri Ruoste. Keskiviikkona Suomen joukkueeseen Tokion olympiakisoihin nimetty Ruoste tavoittelee maailman huippua kouluratsastuksessa – lajissa, jossa arki on jatkuvaa tasapainoilua urheilullisen potentiaalin maksimoinnin ja elannon hankkimisen välillä. Yksi Henri Ruosteen urheilu-uran unelmista täyttyi keskiviikkona, kun Suomen Olympiakomitean hallitus löi sinetin hänen valinnalleen Tokion olympiakisoihin. Ruosteen laji on kouluratsastus, jossa Suomi sai edustuksen mukaan viimeksi Lontoossa 2012. - Olin Riossa valmentajana, ja sain kokea muun muassa avajaisseremonian. Se on jotain käsittämätöntä kävellä sisään sinne areenaan. Tietenkin urheilun takia sinne mennään, ja sen takia jokainen urheilija tekee joka päivä töitä ja haluaa olla aina parempi kuin edellisenä päivänä, Ruoste iloitsee. Helmikuussa 29 vuotta täyttänyt Ruoste on tehnyt uransa pitkälti ulkomailla, sillä hän lähti Saksaan jo vuonna 2001. Välissä tie vei Englantiin, josta Ruoste palasi nykyiseen kotimaahansa Saksaan kymmenen vuotta sitten. Siellä Ruosteella on talliyritys, joka keskittyy hevosten kouluttamisen, myynnin ja kilpailuttamisen ohella valmentamiseen. - Muutto tänne tapahtui urheilullisista ja liiketoiminnallisista syistä. Englanti on vähän syrjässä, jos puhutaan hevoskauppabisneksen rakentamisesta. Se keskittyy pitkälti akselille Saksa, Hollanti, Tanska. Ne ovat keskeiset maat, kun Keski-Euroopan isot lentokentät ovat ajomatkan päässä monista talleista. Sitä kautta tällä alueella on myös eniten kilpailua, Ruoste avaa. Ratsastus onkin olympialajien joukossa hyvin poikkeava: kulut lajissa ovat massiiviset, ja tasapainoilu kilpailumenestyksen ja elannon hankkimisen välillä asettaa urheilijan haastaviin valintatilanteisiin. OlympiaCastin vieraana Ruoste avaa tätä dilemmaa ja ratsastajan arkea sekä lajin ominaispiirteitä laajemminkin. - Varsinkin alussa itsensä elättäminen tarkoitti aina parhaan hevosen myymistä, jolloin se on aina urheilusta pois. Jalansijan löytäminen vie aikaa. Hevosen löytäminen, ostaminen ja kouluttaminen kestää monta vuotta. Sen myyminen tarkoittaa sitä, että voi ostaa kaksi tai kolme hevosta lisää – ja taas kouluttaa ja myydä ne eteenpäin. Tämä tapahtuu uudestaan ja uudestaan, Ruoste kertoo arjestaan. - Eläinten kanssa ei ole mitään takuita, että se menee aina oikein. Kun eläintä kouluttaa, se on hidas prosessi. Eläinhän yrittää aina tehdä sen mukaan, mitä se on oppinut olevan oikein. Kun asioita yrittää tehdä eri tavalla, jotkut oppivat nopeammin ja jotkut hitaammin. Se tuo sen mielenkiinnon ja koko haasteen tähän lajiin ja liiketoimintaan. Se myös mahdollistaa urheilemiseni. Kun Tokion olympiakarsinnat lähestyivät, Ruoste teki päätöksen heilauttaa vaakaa enemmän urheilullisen puolen suuntaan. Se päätös kannatti, sillä olympiapaikka irtosi vuoden kestäneestä karsintaikkunasta Rossetti-nimisen ratsun kanssa. Tokion lähestyessä nuorempi ratsu Kontestro DB on noussut haastamaan Rossettin asemaa Ruosteen ykköshevosena.

10 Mar 20211h 11min

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Emilia Soini. Maailman 50 parhaan squashpelaajan joukkoon kivunnut Soini heittäytyi squashille ammattimaisesti jo 18-vuotiaana oltuaan Euroopan paras juniori. Emilia Soini on yksi tasoonsa nähden Suomen tuntemattomimmista huippu-urheilijoista, sillä hän on laajasti globaalisti kilpaillussa mailapelissä, squashissa maailmanlistalla 50 parhaan joukossa. Espoosta lähtöisin oleva Soini rikkoi käytännössä lajin eliittirajaksi muodostuneen merkkipaalun ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 2020. - Järjestelmä on nykyisin sellainen, että se tekee merkittävän rajan TOP50-pelaajien ja muiden välillä, koska vain TOP50-pelaajat pääsevät isoihin kisoihin, joista saa paljon pisteitä. Jos on rankingissa sijalla 60, eikä koskaan pääse isoihin kisoihin, miten on mahdollista nousta maailmanlistalla ylöspäin? maailman parhaaksi tähtäävä Soini kritisoi lajinsa kansainvälistä kilpailujärjestelmää OlympiaCastin vieraana. - Se on iso juttu ja pitkäaikainen tavoite minulle. Se on niin vaikea saavuttaa juuri siksi, että ihmisistä on hirveän vaikea päästä ohi, jos ei pääse niihin isoimpiin turnauksiin. Kun se ranking nousi 49:ään, varmaan tonni lähti painoa harteilta! Ja TOP50 on jotenkin niin selkeä raja, että koen saavuttaneeni edes jotain tässä lajissa. 25-vuotias Soini on tehnyt urallaan kovia ratkaisuja päätyäkseen ammattilaiseksi. 18-vuotiaana hän lähti Yhdysvaltoihin, josta palasi Suomeen vasta aivan koronaviruspandemian puhkeamisen korvilla. - Olin aikanaan Euroopan ykkönen. Kun lähdin, ajattelin uhoavasti, että en tule koskaan takaisin. Nyt ajattelen, että on ollut ihanaa palata. Kasvoin ihmisenä, pelaajana ja valmentajana ja opin todella paljon. Ajoittain oli raskaita aikoja, mutta en olisi koskaan voinut palata Suomeen, jos en olisi lähtenyt pois ja kokenut sitä kaikkea, Soini muistelee. Tätä nykyä Emilia asuu Helsingissä, jossa hänelle on rakentunut laadukas päivittäisharjoittelun arki. OlympiaCastin vieraana Emilia avaa arkeaan, squashia lajina ja myös sitä, millaiset vaatimukset odottavat, kun maailmanlistalla pyrkii kipuamaan yhä korkeammalle. Yksi erityispiirre Suomessa harjoitellessa on se, että Soini pääsee harjoittelemaan kovatasoisia miehiä vastaan. Vaikka miesten squash on vähän erilaista kuin naisten, Soini kokee hyötyvänsä tästä lisäelementistä harjoittelussa. - Etenkin Olli Tuominen (parhaimmillaan maailmanranking 13) on ollut suureksi avuksi viime aikoina – minulle ja myös muille naisille. Eikä minun tarvitse pelkästään Ollia haastaa – on siinä alempi tasokin miehiä, jotka pärjäävät minulle, toistaiseksi! Soini naurahtaa.

3 Mar 20211h 1min

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Marko Viitanen. Viitanen on päässyt näkemään lasten ja nuorten harrastustoiminnan kehityskulkua aitiopaikalta jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Tällä hetkellä hän toimii Olympiakomitean lasten liikunnan ja urheilun asiantuntijana. Harrastustoiminta on merkittävässä osassa useiden suomalaisten lasten ja nuorten arkea. Lähes 9 000 urheiluseuraa liikuttaa lapsia ja nuoria valtakunnallisesti. Viitanen kokee, että vallitseva maailmantilanne on nostanut harrastamisen merkityksen esiin nyt konkreettisesti. – Ihan jo perusliikkumisen tarve on ihmisillä suuri. Perheille ja meille kaikille on tullut nyt esiin se, kuinka tärkeässä roolissa nämä seurat ja lajit ovat siinä lapsuuden ja nuoruuden vaiheessa, Viitanen toteaa. Viitasen mukaan seuratoiminta on nähtävissä tärkeänä osana harrastamisen kokonaistarinaa Suomessa. Vuosien varrella harrastustoiminta on kehittynyt hurjin harppauksin. – Seurat ovat monipuolistuneet todella paljon. Nyt on saavutettu sellainen taso, mitä on tavoiteltukin. Seurat tarjoavat toimintaa kilpailullisesti tavoitteellisille lapsille ja nuorille, mutta tarjolla on myös kevyempää harrastustoimintaa. Lisäksi seurat ovat saaneet valtavan paljon lisää ammattilaisia mukaan toimintaansa – ja tämä määrä tulee kasvamaan, Viitanen summaa. Viitasen mukaan on kuitenkin tärkeää, että hyväksi todettujen toimintamallien rinnalle kehitetään myös uusia toimintatapoja. On tärkeää, että eri tahot tekevät entistä enemmän yhteistyötä keskenään. Viitanen nostaa esimerkkinä esiin harrastamisen Suomen mallin lasten ja nuorten liikunnan ja urheilun tulevaisuuden edistäjänä. Harrastamisen mallin avulla maksutonta ja matalan kynnyksen harrastustoimintaa tullaan järjestämään koulupäivän yhteydessä. – Harrastamisen Suomen malli tulee edistämään sitä, että lapset ja nuoret voisivat löytää kivan harrastuksen. Toiminnan matalan kynnyksen myöten voidaan myös halutessa lähteä mukaan hieman intensiivisempään toimintaan, Viitanen toteaa. – Olisi tärkeää löytää keinoja, joiden avulla erityisesti nuoret saataisiin kiinnostumaan seuratoiminnasta. Kuntien, seurojen ja lajien olisi tärkeää tarttua yhdessä tähän ja luoda keinoja, jotka saisivat nuoret innostumaan ja pysymään liikkuvina ja seuratoiminnan parissa joissakin tehtävissä, hän jatkaa.

24 Feb 202130min

OlympiaCastin vieraana Antti Paananen – suomalaista huippu-urheilua rakennetaan urheiluakatemiaverkostossa Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Antti Paananen, joka tuntee urheiluakatemiatoiminnan kuin omat taskunsa. Hän luotsaa Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelmaa ja kertoo tässä jaksossa perusasiat urheiluakatemioista: mitä ne ovat, kenelle ne on tarkoitettu ja miksi niitä on perustettu. Urheiluakatemioiden perustehtävä on luoda tavoitteellisille urheilijoille edellytyksiä toimivaan arkeen niin, että valmentautuminen ja muu elämä ovat tasapainossa. Urheiluakatemiat ovat alueellisia yhteistyöverkostoja, joihin kuuluu urheilijoiden ja valmentajien lisäksi esimerkiksi oppilaitoksia, urheiluseuroja ja asiantuntijaorganisaatioita. Olympiakomitean koordinoimassa verkostossa on 19 urheiluakatemiaa ja 9 valmennuskeskusta. Urheiluakatemioissa urheilee tällä hetkellä noin 16 000 urheilijaa ympäri Suomen. Urheiluakatemioissa työ urheilijan polulla alkaa yläkouluvaiheessa ja jatkuu huippuvaiheen jälkeiseen urasiirtymään saakka. - Suomalainen kaksoisuramalli on kansainvälisestikin edelläkävijä, koska lähdimme laajentamaan ajattelua niin, että urheilun ja opiskelun yhdistämisen rinnalle tuotiin yhdeksi tavoitteeksi urheilu ensimmäisenä ammattina. Järjestelmän ja mallin tulisi ohjata myös siihen ja tukea urheilijaa tekemään valinta lähteä ammattiurheilijan uralle. Se ei tietenkään ole mahdollista kaikille, mutta he, jotka tuon valinnan tekevät, ansaitsevat kaiken tuen ja järjestelmän pitää pystyä se antamaan, sanoo Paananen. Hän uskoo urheiluakatemioiden tulevaisuuteen, koska toiminta on syntynyt urheilijoiden todellisesta tarpeesta. Vastuullisuus ja pyrkimys huolehtia urheilijoista antavat perusteet toiminnan jatkuvuudelle. Tulevaisuutta rakennetaan koko verkoston voimin ja Paananen korostaakin yhteistyön tärkeyttä suomalaisen huippu-urheilun menestyksessä. - Urheilun osalta yksi keskeisiä, suuntaa määrittäviä asioita on, pystytäänkö löytämään niin vahvat yhteiset viestit ja yhteinen tahtotila, että hyvä perustoiminta, jota tehdään lajiliitoissa, seuroissa ja urheiluakatemioissa, kantaa yli epäkohtien, hän kiteyttää.

17 Feb 202136min

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Matti Liimatainen. Värikkäästä huumorintajustaan tunnettu Liimatainen on noussut Suomen arvostetuimpien yleisurheiluvalmentajien joukkoon omanlaista reittiään kulkemalla. Matti Liimatainen on Suomen tämän hetken kuumimpia yleisurheiluvalmentajanimiä. Erityisesti 62-vuotias Liimatainen tunnetaan seitsenottelusta, ja hänellä onkin Tampereella valmennuksessaan Suomen kolme kärkinimeä, Maria Huntington, Miia Sillman ja Saga Vanninen. Kolmikko harjoittelee paljon ryhmänä ja ajaa toisiaan eteenpäin arjessa. - Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää, kuinka iso hyöty tuollaisesta ryhmäharjoittelusta on. Aikaisemmin en pitänyt sitä kovin merkittävänä asiana. Pidin yleisurheilua niin selkeästi yksilölajina, että ei tässä muita tarvita kuin minä ja urheilija. Nyt on ruvennut huomaamaan, että ei se ihan niin olekaan. Ryhmähengellä on iso osuus harjoitteluun ja kehitykseen, Liimatainen kertoo OlympiaCastin vieraana. Liimatainen tuli etenkin Dohan MM-kisojen aikaan syksyllä 2019 tunnetuksi suomalaiselle urheiluyleisölle lupsakkana lausuntoautomaattina ja huolettomana persoonana. Ulkokuoresta ei kuitenkaan kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä kollegoidensa ja urheilijoidensa silmissä Liimatainen on erittäin arvostettu valmentaja; erityisesti hänen tekniikkasilmäänsä kuvaillaan poikkeukselliseksi. - Samanlainen puusilmä se on kuin muillakin. Ehkä siinä on se ero, että olen alusta asti tajunnut, että silmä on vain linssi, ja aivot tekevät sen kuvan. Ei voi lähteä liikaa antamaan urheilijalle ohjeita, jos ei ole videota tukena tai jos ei ole ihan varma näkemästään, Liimatainen avaa. - Nykyään on niin helppo videoida suorituksia, että tarkistaminen on todella helppoa. Siitä se niin sanottu tekniikkasilmä hiljalleen kehittyy, eikä usko enää huuhaaseen. Pika- ja teholajeissa tapahtuu niin paljon sekunnissa ja minulla ainakin on niin hitaat aivot, että todellista kuvaa ei pysty siinä hetkessä rekisteröimään. OlympiaCastin vieraana Liimatainen avaa polkuaan huippuvalmentajaksi sekä valmennusryhmänsä arkea. Liimataisen valmentama seitsenottelijakolmikko eroaa toisistaan ottelijatyyppeinä, mutta yhteistä kaikille on potentiaali menestyä lyhyellä ja varsinkin huippulupaavan Vannisen kohdalla pidemmällä aikajänteellä. - Kyllä minulla visio on kaikille kolmelle. Olen heillekin sanonut, että jos eivät tulokset ala parantua, niin kukittajia ja lanamiehiä tarvitaan aina. Kyllä jokaiselle joku rooli löytyy, Liimatainen veistelee humoristiseen tyyliinsä. - Vahva usko minulla on, että kaikilla on ennätys vielä tekemättä – Sagalla nyt ilman muuta vasta vuosien päässä. Sitä en halua oikein tosissaan edes miettiä, missä se raja menee. Vielä vuonna 2018 mietin, että Maria saattaa saada 6000 pistettä rikki. Seuraavana vuonna meni yli 6300 pistettä. Silloin mietin, että parempi, kun ei sen enempää visioi. Haastattelussa selviää myös, kuka suomalainen olympiavoittaja sponsoroi Matti Liimataista. Ai millä? No digestive-kekseillä tietenkin.

10 Feb 20211h 3min

Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Carola Niemelä. Nopea nousu kohti lumilautamaailman kärkeä katkesi hetkellisesti vuonna 2020 vammoihin, mutta 21-vuotias laskija janoaa kovasti takaisin kilpailuihin ja huippumenestykseen. Carola Niemelä teki kovaa kansainvälistä läpimurtoa Suomen lumilautailumaajoukkueessa, kunnes alkuvuodesta 2020 häneltä leikattiin ensin ranne ja myöhemmin keväällä vielä polvi. Noiden leikkausten jälkeen hän on kuntouttanut paikkojaan näihin päiviin asti. Mieli tekisi jo hyppyreihin ja reileihin. - Edistystä on tullut, ja kuulemma hyvältä näyttää. Hyvin on polvi kuntoutunut. Kuulemma enää täytyy päästä takaisin huipulle. Urheilussa ja täysipäiväisessä toiminnassa ollaan jo mukana, mutta vielä vaatii pientä viilausta, lumilautailija kertoo OlympiaCastille kuulumisistaan hymyillen, vaikka jatkuvan kuntoutuksen ja koronaviruspandemian yhteisvaikutuksen voisi kuvitella koetelleen. - Koronaviruksen vaikutus on ehkä jopa helpottanut tätä. On tullut erilaisia mahdollisuuksia järjestää tiloja ja aikaa harjoittelulle. Olen saanut tavallaan erityiskohtelua enemmän, ja päässyt tekemään omaa juttuani. Kun oli muutenkin hankalat ajat, minua on pyritty auttamaan vielä enemmän. On pyritty välttämään tilannetta, että kotona pitäisi joka päivä jumpata ja yrittää keksiä jotain harjanvarsijuttuja. Helmikuussa 1999 syntynyt Niemelä kuuluu 2000-luvun taitteessa syntyneiden lupaavien lumilautailijoiden ryhmään, jossa yhteisö on muodostunut tiiviiksi ja toisaalta keskinäinen kilpailu on myös kehittänyt laskijoita. Toisaalta häntä on kirittänyt myös yksi Suomen 2010-luvun menestyneimmistä urheilijoista, Enni Rukajärvi. - Nuorempana ei tullut seurattua niin tarkasti – tuli enimmäkseen laskettua pipo silmillä Ounasvaaran kukkuloilla. Kun lähdin Vuokattiin kouluun, aloin kiinnittää kaikkiin staroihin huomiota. Kyllähän se Ennin menestys on ollut kova juttu. Jos meni Rukalle ja näki Ennin siellä laskemassa, olihan se siistiä. Se on ollut iso osa omaa tekemistäni, Niemelä myöntää. Ennen loukkaantumistaan Carola sijoittui parhaimmillaan maailmancupissa kuudenneksi. Mieli halajaa Pekingin olympiakisoihin, mutta siinä tavoitteessa Carola tarvitsee myös muiden apua, sillä karsinnat ovat menossa, mutta kilpailulupaa ei ole vielä hellinnyt. - Sinne olisi tosi mahtava lähteä. Minulla on monia päätähtäimiä ja asioita, joita haluan päästä kokemaan. Olympialaiset on yksi niistä, kuten myös muun muassa kutsukilpailut Yhdysvalloissa.

3 Feb 202138min

Olli Ohtonen tunnetaan paitsi entisenä maajoukkuehiihtäjänä, erityisesti Iivo Niskasen henkilökohtaisena valmentajana. Tuo yhteistyö on tuottanut suomalaisille urheilun ystäville lukuisia ilonaiheita maailmanmestaruuksista ja olympiavoitoista lähtien. Ohtoselle yhteistyö on tuonut muun muassa valinnan vuoden valmentajaksi Suomessa. - Iivo lähestyi minua keväällä 2013. Esko Paavola oli tehnyt ennen sitä erittäin hyvää työtä Iivon kanssa, niin kuin monen muunkin kanssa. Pääsin tekemään töitä erittäin potentiaalisen urheilijan kanssa, Ohtonen muistelee OlympiaCastin vieraana parin olympiavoiton ja vuosien MM-menestyksen jälkeen. - Valmennussuhteemme on muuttunut paljon tässä matkan varrella. Alkuun se oli sitä, että minä rakentelin ohjelmia, joita Iivo toteutti. Iivokin miettii valmennusta paljon. Nykypäivänä valmennuksen suunnittelu on meillä jo hyvin keskustelevaa. Keväisin mietimme painotusalueita ja miten niitä lähdetään viemään eteenpäin. Iivon ääni kuuluu vahvasti tässä valmennusprosessissa. Tällä hetkellä Ohtosen työnkuva suomalaisessa huippu-urheilussa on selvästi laajempi, sillä hän johtaa Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan tutkimus- ja kehitystoimintaa. Tässä tehtävässä Ohtosen työpöydällä on lumilajien huippu-urheilutoiminnan tukeminen tutkitun tiedon ja datan keräämisen muodossa. - Työhön liittyy paljon kaikenlaisia elementtejä. Paljon keskustelemme lajien valmennuksesta vastaavien henkilöiden kanssa, mitä tarpeita lajeista nousee T&K-näkökulmasta. Niihin tarpeisiin pyrimme vastaamaan. Keskustelu menee niin päin, että lajeista nousee ajatuksia, ja keskustelun kautta etsimme keinoja vastata niihin, Ohtonen avaa. Ohtosen johtamassa työssä toteutuu jo Suomen Olympiakomitean koordinoiman huippu-urheilun datastrategian periaatteita. Tietoa saadaan talteen ja sitä pystytään hyödyntämään myös lajien huippu-urheilun arjessa. Työnkuva on erittäin monipuolinen, ja siihen Ohtosta on valmistanut monihaarainen aiempi ura huippu-urheilijana, huippuvalmentajana ja myös akateemisena huippuosaajana. Podcast-haastattelussa hän avaa tarkemmin työnkuvaansa ja myös sitä, kuinka aiemmat kokemukset ovat häntä näin laajaan työhön valmistaneet. - Ei voi jakaa niin, että joku aiempi vaihe elämässäni olisi ollut merkityksellisempi kuin joku toinen. Nuorena tein valinnan satsata urheiluun, ja niiden kokemusten kautta olen ponnistanut kaikkeen myöhemmin tapahtuneeseen. Oma urheilu-ura on suurimpana kaikupohjana, Ohtonen avaa. - Uran jälkeen on tullut formaali koulutus ja akateeminen ura sekä sen kanssa limittäin edennyt valmennustyö. Ei voi ajatella, että joku näistä olisi arvokkaampi kuin muut. Se on ollut luonnollista jatkumoa.

27 Jan 20211h

Vuoden 2020 OlympiaCastin viimeisessä jaksossa ääneen pääsevät Olympiakomitean seuratoimintayksikön johtaja Jaana Laurila ja Kilpa- ja huippu-urheiluyksikön tutkimuskeskuksen erikoistutkija Outi Aarresola. Jakson teema on vapaaehtoistyön merkitys suomalaiselle urheiluseuratoiminnalle. Vapaaehtoistoiminta on suomalaisen harrastamisen ja urheiluseuratoiminnan olennainen mahdollistaja. Kun urheiluseurassa harrastavia löytyy Suomesta 550 000, toimii vapaaehtoisia lähes yhtä paljon – jopa yli 500 000. Olympiakomitean seuratoimintayksikön johtajan Jaana Laurilan mukaan on olennaista huomioida, ettei urheilu yli miljoonaa suomalaista liikuttavana kansanliikkeenä olisi yhtä massiivinen ilman tätä vapaaehtoisten tärkeää työpanosta. Ilman valmentajia, ohjaajia, toimitsijoita tai talkootyöläisiä, ei seuratoiminta pyörisi nykyisessä mittakaavassaan. Suomesta urheiluseuroja löytyy yli 9 000. Tämä tarkoittaa sitä, että seurat työllistävät suuren määrän sekä satunnaisesti että vakinaisesti osallistuvia toimijoita. Kilpa- ja huippu-urheiluyksikön tutkimuskeskuksen erikoistutkija Outi Aarresola nostaa esiin yhtenä eniten aikaa vievänä vapaaehtoistoiminnan muotona esimerkiksi kilparyhmän tai -joukkueen valmennustyön. Sekä Aarresola että Laurila tunnistavat yhteiskunnallisten muutosten vaikutukset vapaaehtoistyöhön seuratoiminnassa. Ensisijaisessa roolissa on toiminnan mielekkyys ja hyvä yhteishenki.

5 Des 202040min