5. Matka vanhemmuuteen – kohtukuolema, keskosuus ja kiitollisuus

Sisältövaroitus: jaksossa käsitellään raskasta teemaa oman lapsen menettämisestä.

Tämä on meidän kasvutarina vanhemmiksi. Matka oli tunteiden vuoristorataa. Menimme pelkoa kohti, ja nyt olemme kolmen lapsen vanhempia: kahden, joiden kanssa jaamme arkea ja rutiineja päivittäin, ja yhden, joka elää mukanamme kiertoradalla.

Kerrotaan meidän esikoisen elämä ja tarina. Kerrotaan päätöksestä raskauden lääkkeellisestä keskeytyksestä ja siitä miltä tuntuu synnyttää kuollut lapsi. Miten paljon erilaisia tunteita voikaan olla yhtäaikaa niin voimakkaana läsnä kohtukuoleman jälkeen. Miten tyhjä syli tuntuukin niin konkreettiselta. Kerrotaan, miten menimme eteenpäin siitä ja uskalsimme yrittää uudelleen.

Puhumme myös siitä, miten raskausaika ja hormonit voivat nostaa pintaan käsittelemättömiä traumoja, väkivallan kokemuksia ja omia kiintymyssuhdehaasteita. Käsittelemme vauvan sukupuoleen kohdistuvaa traumasidonnaista pelkoa ja sitä, miten vauvan sukupuoli voi aktivoida omaa historiaa ja herättää voimakkaita tunteita. Vaikka aiheesta on vaikea puhua, teemme sen, koska koemme, että etenkin vauvan sukupuoleen liittyvistä tunteista puhutaan liian vähän ja joskus ne eivät tunnu sosiaalisesti hyväksytyiltä, vaikka ne ovat totta ja eivät ole harvinaisia. Usein pelko ei liity itse vauvaan, vaan siihen, mitä sukupuoli symboloi omassa omassa tarinassa. Nämä inhimilliset tunteet eivät vähennä rakkautta vauvaa kohtaan, sydämessä voi olla samaan aikaan sekä pelkoa että syvää rakkautta.

Puhutaan keskosuudesta toisen lapsemme kohdalla ja siitä miten se vaikutti kiintymyssuhteeseen. Jaksossa puhutaan siitä miten raskaus on niin erilainen kokemus kaikille. Joillekkin se on vaan taistelua ja selviämistä, riippuen myös paljon aikaisemmista elämän kokemuksista. Suosittelemme kuuntelemaan 3. jakson ennen tätä, koska siinä avaamme myös aihetta ja etenkin koulutraumaa odotusaikana mikä varjosti niin voimakkaasti Miian odotusaikaa ja äitiyttä.

Mitkä tunteet ovat värittäneet meidän odotusaikoja ja mitkä asiat ovat auttaneet meitä matkan varrella? Siitä, miten kaikki raskaudet ovat olleet hyvin erilaisia, mutta silti psyykkisesti haastavia ja tuntuneet Miialle taistelulta elämästä ja kuolemasta. Miten hermosto on turvattomassa tilassa ja keho muistaa ja miten keholliset traumat puskivat näkyviin ja olivat läsnä jokaisessa niistä. Miten menetys muuntuu elämän varrella – ei unohtaen, vaan kantaen🕊️