Eksorkismi ja pahat henget

Kauden viimeisessä jaksossa puhumme eksorkismista eli manauksesta. Pahoihin henkiin ei juuri enää uskota. Niitä on kuitenkin esiintynyt lähes kaikissa maailman uskonnoissa. Myös kristinuskoon on kuulunut kautta aikojen, Jeesuksen määräämänä, oppi pahojen henkien pois ajamisesta. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Pahoilla hengillä tuntuisi ensiajattelemalla olevan vaikeat ajat. Monet sairaudet ovat saaneet luonnollisen selityksen, ja esimerkiksi skitsofrenian ja epilepsian takana ei enää ajatella olevan pahojen henkien vaikutusta. Sairaat ihmiset saavat siis ansaitsemansa lääketieteellisen hoidon eikä heitä luokitella riivatuiksi.

Myös kummitukset mielletään pahoiksi hengiksi eli demoneiksi. Suomalaisista enää vain 14% uskoo niihin, eli pelottelusta on tullut entistä vaikeampaa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka pahoista hengistä puhutaan, kuulijoita ei juuri ole. Mutta ovatko pahat henget todellisuudessa kadonneet maailmasta?

Evankeliumien kuvaama tapaus, jossa Jeesus ajaa pahat henget sikalaumaan, on hyvin mieliinpainuva. Jeesus myös antoi opetuslapsille selvän käskyn ja vallan ajaa pois pahoja henkiä. Tämän perusteella kirkko on kautta aikojen harjoittanut eksorkismia eli pahojen henkien pois ajamista.

1900-luvulla unohduksiin painunut eksorkismi sai uutta nostetta vuonna 1973 kauhuelokuva Manaajan myötä. Vaikka tositapahtumaan perustuvan elokuvan juoni oli mitä ilmeisimmin voimakkaasti väritetty, moni katolinen eksorkisti on kiittänyt sitä eksorkismin totuudenmukaisesta kuvauksesta.

Vaikka eksorkismia harjoitetaan useissa kirkkokunnissa, järjestäytyneintä pahojen henkien pois ajaminen on juuri katolisessa kirkossa. Ensimmäiset viralliset ohjeet eksorkismiin tehtiin vuonna 1614 ja näitä ohjeita päivitettiin hieman vuonna 1999.

Käytännössä ohjeet muodostuvat rukouksista, raamatunkohdista ja litanioista, joita käytetään eksorkismissa. Monissa rukouksissa hyvin suorasanaisesti käsketään demoneja poistumaan ihmisestä. Koko eksorkismikaavan lukemiseen kuluisi noin tunti, mutta useimmat eksorkistit käyttävät sitä vain soveltuvin osin.

Tapauskuvausten ja kertomusten mukaan eksorkismi voi olla todella dramaattinen tilaisuus. Riivatuilla ihmisellä on kuvailtu olevan yliluonnollisia fyysisiä voimia ja usein he huutavat ja puhuvat tunnistamattomilla äänillä.

Katolisen kirkon eksorkistit eivät lähtökohtaisesti usko, että ihminen on riivattu, vaan kaikki lääketieteelliset vaihtoehdot pitää selvittää sitä ennen. Moni eksorkisti sanoo pitävänsä vain muutamaa prosenttia tapauksista todellisina riivaustapauksina.

Jaksossa kerromme, mitä eksorkistit pitävät riivauksen tunnusmerkkeinä. Ja mitä demonit oikeastaan ovat, langenneita enkeleitäkö?

Voit lähettää jaksosta palautetta tai toivoa aiheita tuleviin jaksoihin Facebook-sivuillamme.