Lääkkeetön hoito -Vieraana Birgit Valla

Tällä kertaa podcast-jaksossa nostan esiin ajatuksen siitä, että vastuun ottaminen ja voimaantuminen kulkevat käsi kädessä. Monissa hankalilta tuntuneissa tilanteissa olen testannut kysymystä: Miten osallistuin tämän tilanteen syntymiseen? Kerron sinulle esimerkkejä tilanteista, joissa olen tätä ajattelutapaa itse hyödyntänyt auttaakseni sinua pohtimaan, miten voit omassa elämässäsi testata tätä. The post 10: Miten osallistuin tämän tilanteen syntymiseen appeared first on Astetta parempi elämä.

20 Feb 20195min

Tässä podcast-jaksossa kerron sinulle eräästä melko nopeasta tavasta edistää pulmatilanteen ratkeamista. Paljastan myös, miten sain itseni kiinni sellaisella tavalla ajattelemisesta, josta ei tehnyt mieli kehuskella eteenpäin… The post 9: Nopea tapa edistää pulmatilanteen ratkeamista appeared first on Astetta parempi elämä.

14 Feb 20196min

Toimivatko puheesi ja sanavalintasi tukenasi vai sinua vastaan? | Arjen NLP eli miten käytän NLP:tä omassa elämässäni, osa 2. Astetta parempi elämä -podcastin 8.jaksossa herättelen sinua ajattelemaan puheen ja sanavalintojen merkitystä elämässämme. Sanoilla sekä kuvailemme että luomme todellisuuttamme. Ja siksi niihin on tärkeää kiinnittää huomiota. Kerron tässä jaksossa esim. minkä pienen sanan lisääminen lauseisiin voi ikään kuin avata mahdollisuuksia, joita ei lauseesta aiemmin (ilman tuota pientä sanaa) löytynyt. Toimivatko puheesi ja sanavalintasi tukenasi vai sinua vastaan? Kielen moninaiset vaikutukset Kieli voi latistaa kokemustamme elämästä yhtä lailla kuin vaikkapa luoda ylimääräistä draamaa. Kieltä käyttäessämme paitsi kuvailemme, myös luomme todellisuutta. Siksi kuuntelen mm. sitä millaisilla sanoilla kuvailen omaa olotilaani. Joskus jumitumme käyttämään omasta olosta sanaa tai ilmaisutapaa, joka pitää yllä tuota olotilaa tarpeettoman pitkään. Tunteita ja olotiloja kuvaavia sanoja on valtavasti, mutta tyypillisesti käytämme niistä vain muutamia. Lue lisää: Se kasvaa mihin keskityt. Mietipä esimerkiksi tilannetta, jossa joku kysyy kuulumisiasi. Vaihtuuko vastauksesi usein vai käytätkö tyypillisesti jotakin tiettyä ilmaisua? Useimmiten arjessa kuulemiani vastauksia ovat: ”eipä ihmeitä”, ”ihan jees”, ”ihan ookoo” tai ”ihan hyvin”. Olen monta kertaa pysähtynyt pohtimaan muutamien sanojen toistuvaa käyttöä omien tunnetilojen kuvailussa. Onko tosiaankaan niin, ettemme koe laajaa skaalaa tunteita vai rajoittavatko sanavalintamme kokemuksiamme? Toki sekin on mahdollista, että koemme laajan skaalan tunteita, mutta valitsemme ilmaista niitä vain muutamilla sanoilla. Sanat ja lauseet kantavat mukanaan myös tietynlaista dramaattisuutta tai sitten ei-niin-kovin-suurta-dramatiikkaa. On eri asia käyttää jostakin tilanteesta sanoja ”se oli ihan katastrofaalinen kaaos koko juttu!” kuin sanoa ”siinä tilanteessa täytyi oikein pysähtyä pohtimaan, että miten tästä eteenpäin…”. Voisin kuvitella edellä mainittuja lauseita käytettävän samasta tilanteesta. Niillä on kuitenkin eri vaikutus siihen, millainen mielikuva tilanteesta tulee kuulijalle. Ja toisaalta ilmaisutavasta riippuen myös kertojalla voi olla ihan eri olo tilannetta muistellessaan. Lisää aiheesta: Kommunikoitko todella vai jääkö homma puolitiehen? Pienen sanan suuri vaikutus Kuuntelen muiden ihmisten sanavalintojen ja muiden puheeseen liittyvien seikkojen lisäksi myös omaa puhettani, sillä usein me ihmiset rajoitamme itseämme ja mahdollisuuksiamme valitsemillamme sanoilla ja muilla kieleen liittyvillä asioilla. Tämä tarkkaavaisuuteni näkyy esimerkiksi niin, että saatan muuttaa lausetta, jonka juuri olen sanonut. Teen tämän tietoisesti ja tarkoituksella huomatessani, etteivät sanavalintani tue jonkin tavoitteen saavuttamista. Samoin toimin, jos huomaan ilmaisutavan muulla tavalla tarpeettomasti rajoittavan minua, keskustelukumppaniani tai yhteistä pyrkimystämme. Yksi tyypillisistä tavoistani tuunata lausetta on lisätä siihen sana. Esimerkiksi pieneltä ja mitättömältä tuntuvalla sanalla ”vielä” voi olla erittäin suuri vaikutus ilmaistuihin ajatuksiin. Esimerkki: ”En ole koskaan tehnyt tätä asiaa. En minä osaa.” Tämän ajatuksen tuunaisin tähän muotoon: ”En ole koskaan tehnyt tätä asiaa. En vielä osaa.” Minusta nämä kaksi edellistä lausetta ovat ihan eri lauseita. Jälkimmäinen avaa mahdollisuuksia, joita ensimmäisessä lauseessa ei tunnu olevan läsnä. ”En vielä osaa.” Tästä herää kysymyksiä: Millaisia taitoja tarvitsen? Mistä taidoista tai tiedoista tuo osaaminen koostuu? Miten voin oppia tekemään tämän asian? On ollut hauska huomata, että ne läheiseni, joiden kanssa eniten olen tekemisissä, ovat myös alkaneet kiinnittää huomiota omiin sanavalintoihinsa. Samaa ’vielä’ sanan lisäämistä lauseeseensa eräs ystäväni käytti hiljattain. Laitoin hänelle kuvan, jonka mieheni otti minusta venytellessäni. Olen jokseenkin notkea ja ystäväni kommentoi kuvaa: ”Oletpa notkea. Minä en ole noin notkea. Vielä.” Huomaatko, mitä tuollainen pieni sana tekee tälle asialle? Ilman sitä kyseessä vaikuttaisi olevan pysähtynyt asioiden tila. Minä en ole noin notkea. Piste. Vielä-sanan lisääminen muuttaa sen pikemminkin liikkuvaksi prosessiksi. Se avaa mahdollisuuden notkeudelle tulevaisuudessa. Mitä ajatuksia sinussa herää? Millaisissa tilanteissa sinun kannattaisi huomioida tämä asia? Arjen NLP sarjan 1. osan löydät täältä: Miksi vältän puolisoni koskettamista, kun hän on huonossa tunnetilassa. The post 8: Toimiiko puheesi ja sanavalinnat tukenasi vai sinua vastaan appeared first on Astetta parempi elämä.

6 Feb 20197min

Kyvystämme katsoa asioita monesta näkökulmasta, monesta perspektiivistä on meille paljon hyötyä. Tässä podcast-jaksossa kerron kahdesta tavasta hyödyntää aikaperspektiiviä. Ensimmäinen aikaperspektiivin käyttötapa auttaa tarkistamaan, kannattaako jostakin asiasta tai tapahtumasta todella harmistua. Toista tässä jaksossa kuvailemaani käyttötapaa taas voi hyödyntää tilanteissa, joissa et oikein tiedä miten edetä… Tiedät, että haluat jonkin olevan toisin, mutta ei ole kovin selkeää, miten haluaisit asioiden olevan tai miten jumittunut tilanne voisi ratketa. Aikaperspektiivi -Yksinkertainen tapa tarkistaa kannattaako todella harmistua Eräs tämän näkökulman hyödyistä on se, että se pystyy usein palauttamaan suhteellisuudentajun takaisin tilanteissa, joissa me kenties olemme tekemässä ”kärpäsestä härkäsen”. Saatamme kohdata jonkin hankalan ja epämieluisan tilanteen, joka herättää meissä ajatuksen ”Nyt on koko päivä pilalla, kun tämä tapahtui!” Joskus pienet asiat ja harmitukset saavat suhteettoman suuren tilan arjestamme. Toki tähän vaikuttaa esimerkiksi yleisen väsymyksen määrä ja yöunien pituus ja unen laatu. Väsyneenä on paljon vaikeampaa ohittaa olankohautuksella asioita, jotka hyvin nukutun yön jälkeen tuntuvat merkityksettömiltä. Sinua saattaa kiinnostaa myös: Tämä ajattelutapa helpottaa hankalista tilanteista selviytymistä Aikaperspektiiviä voit hyödyntää esimerkiksi näin: Kun vastaasi tulee tilanne, joka harmittaa tai herättää sinussa muutoin kurjalta tuntuvia tunteita, suuntaa ajattelusi vaikkapa parin vuoden päähän, tai vuosikymmenen päähän… Onko tämä asia, joka nyt harmittaa, sellainen, jonka tulen muistamaan vielä vuosien päästä ja ajattelemaan että se oli kyllä kamalaa? Onko tässä tilanteessa kyse niin isosta asiasta, että tulen muistamaan vielä vuosien ja vuosikymmentenkin päästä, että tänä päivänä tapahtui sitä ja tätä ja se oli kyllä kamalaa? Saatat vastata että ”ei, ei tämä ole niin iso asia”, tai kenties vastaat että ”kyllä, ehdottomasti tämä voi jäädä mieleeni yhtenä harmittavimmista asioista elämässäni”. Mitä ikinä vastaatkin jonkin tietyn harmittavan tilanteen suhteen uskon, että aikaperspektiivin vaihtamisesta hetkeksi on sinulle hyötyä. Lue lisää: Helpottava ajattelutapa, joka eliminoi ahdistavan tulevaisuuden. Vaikka mielestäni kannattaa pysähtyä katsomaan tämän hetken harmitusta kauempaa, en tarkoita, ettemme saisi kokea tai tuntea harmitusta. Tunteessa itsessään ei ole minusta mitään pahaa. Toisinaan saatamme kuitenkin vaikeuttaa omaa oloamme ja estää hyvinvointiamme liioittelemalla turhan usein tapahtumien merkitystä. Mitä ajatuksia sinussa herää? Millaisissa tilanteissa voit hyödyntää tätä ajattelutapaa? The post 7: Aikaperspektiivin vaihtamisen hyödyllisyys appeared first on Astetta parempi elämä.

30 Jan 20196min

Tällä kertaa Astetta parempi elämä -podcastissa juttelen siitä, miksi teoriat vaikuttavat sinuun riippumatta siitä, oletko sinä kiinnostunut teorioista vai et. Sinun on hyvä olla tietoinen siitä, että näin on, jotta voisit tehdä parempia päätöksiä ja päätelmiä omaan hyvinvointiisi liittyen. The post 6: Teoriat vaikuttavat sinuun (kiinnostaapa sinua tai ei) appeared first on Astetta parempi elämä.

23 Jan 201912min

Tässä podcast-jaksossa käsittelyssä on ensin näkemys siitä, miksei ongelmien syihin keskittyminen useinkaan auta toipumisessa psyykkisistä pulmista, ja mihin asioihin ehdottaisin huomiota kiinnittämään ongelmien ja niiden syiden sijaan. Podcast-jakson toisena puheenaiheena on murehtiminen ja pohdintaa siitä, onko murehtimisesta hyötyä, mitä siitä seuraa sekä mitä voisit tehdä murehtimisen sijasta. Ongelmien syiden selvittäminen ei useinkaan auta toipumisessa Olen keskustellut vuosien varrella useiden henkilöiden kanssa, joiden mielenterveyden pulmia ja elämään liittyviä haasteita on vuosien ajan tutkittu ongelmalähtöisesti, mutta tuloksetta. Ongelmia ja ongelmien syitä on kyllä tehokkaasti tutkittu ja kaiveltu esiin, mutta toipumisessa se ei ole auttanut. En itse asiassa tiedä ketään, joka olisi toipunut mielenterveyspulmasta sen ansiosta, että hänen ongelmiensa syitä on selvitetty, jos tilanteeseen ei ole liittynyt esimerkiksi ravitsemuksellista tai muuta erityisesti kehoon liittyvää tekijää. (Sivuhuomautuksena: väitteistä, joiden mukaan esimerkiksi masennus johtuu aivokemian häiriöistä, voimme keskustella joku toinen kerta.) Mielestäni on järkevämpää ja hyödyllisempää suunnata ajatukset ongelmien syiden etsimisestä ja ylipäänsä ongelmakeskeisyydestä tutkimaan niitä tilanteita ja olosuhteita, joissa mielenterveyspulmista kärsinyt ihminen voi paremmin. ”Lääketieteellisen mallin soveltamista ei 1900-luvulla rajattu pelkästään ruumiillisiin sairauksiin. Biolääketieteen merkittävät edistysaskeleet sellaisten vaikeiden infektiosairauksien hoidossa, joiden syy oli tiedossa, alkoi pian vaikuttamaan siihen, miten sekä työntekijät että suuri yleisö alkoivat ymmärtää mielisairauksia, tunne-elämän häiriöitä, ihmisten välisen vuorovaikutuksen häiriöitä ja sosiaalisia ongelmia. Viimeisen sadan vuoden ajan tutkijat ovat tutkineet kaiken tasoisten inhimillisten ongelmien luonnetta ja syitä siinä uskossa, että kunhan ymmärrämme ongelmien syyt, voimme paremmin suunnitella strategioita niiden ratkaisemiseksi ja kontrolloimiseksi.” (De Jong & Berg 2013, Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja, s. 18) Aiheesta lisää: Maksuton 3 toipumisen mahdollistavaa ja mielen hyvinvointia tukevaa ajattelutapaa -luento Ongelmien syihin keskittyminen ei auta mielenterveyspulmista toipumisessa – Tee sen sijaan näin Ajatellaanpa esimerkiksi henkilöä, jota vaivaa toistuva masennus. Toistuva masennus viittaa siihen, että hänellä on välillä myös sellaisia ajanjaksoja, jolloin hän ei ole masentunut. Minusta keskitymme väärään asiaan, kun toistelemme, että hän toistuvasti masentunut. Hänen täytyy nimittäin olla samanaikaisesti myös toistuvasti terve (tai ainakin toistuvasti ei-masentunut, toistuvasti parempivointinen). Ihmisillä on usein elämässään sekä hankalampia ajanjaksoja että helpompia ajanjaksoja. Erityisesti, kun henkilölle on nimetty jokin psykiatrinen diagnoosi, tuntuu olevan tyypillistä, että sekä oma että hoitavien tahojen huomio kiinnittyy enemmän niihin hankalampiin ajanjaksoihin. Usein näistä hankalista ajanjaksoista jää merkintöjä vaikkapa ns. sairauskertomuksina, lääkärikäynneiltä, mahdollisilta sairaalajaksoilta tms. Kun keskitymme vain näihin hankalampiin ajanjaksoihin ja lisäksi nimetään jokin diagnoosi, voi henkilölle helposti tulla sellainen olo, että hän on viallinen, ”minussa on häiriö”. Samoin usein voi jäädä myös täysin huomaamatta pienet merkit siitä, miten hankaliin olotiloihin voi vaikuttaa. Sinua voisi kiinnostaa myös: Mitä jos näkisimme psyykkiset hankaluudet taitotavoitteina? Tutki poikkeuksellisen hyviä hetkiä Mielestäni olisi erittäin tärkeää ja ihmisten hyvinvointia tukevaa tutkia ennemminkin niitä ajanjaksoja, jolloin voimme paremmin. Näitä parempia, helpompia ajanjaksoja tutkimalla voimme nimittäin löytää asioita, jotka auttavat voimaan enenevässä määrin paremmin. Aluksi nämä hyvinvointia tukevat asiat voivat olla pikemminkin poikkeuksia olosuhteissa, elämäntilanteessa, ympäristössä ja/tai ihmisen omassa toiminnassa. Mutta alkaessamme tutkimaan ja huomioimaan näitä hyviä poikkeuksia, niitä voi alkaa ikään kuin laajentamaan ja vahvistamaan. En muista, että esimerkiksi minulta olisi koskaan kysytty tällaisista hyvistä poikkeuksista. Luultavasti olisin selvinnyt hankalista oloistani jo paljon aikaisemmin, jos olisin törmännyt vuosien varrella johonkuhun ratkaisukeskeisesti ajattelevaan, joka olisi lähtenyt kanssani tutkimaan asioita tältä kannalta. Hyvien poikkeuksien laajentaminen ja vahvistaminen tarkoittavat, että ennemmin tai myöhemmin näitä poikkeuksellisen hyviä hetkiä, päiviä tai ajanjaksoja alkaa esiintymään yhä enemmän, useammin ja pidempään. Ne valtaavat yhä enemmän tilaa huonommilta jaksoilta. Poikkeuksellisen hyviä hetkiä tutkimalla voimme saada selville, mitä meidän esimerkiksi kannattaisi ehkäpä arjessamme tehdä enemmän, tai tehdä vähemmän, jotta voimme paremmin. Tämä taas lisää mahdollisuuksiamme vaikuttaa omaan olotilaan eikä hyvien ja huonojen hetkien vaihtelu välttämättä tunnu enää niin sattumanvaraiselta kuin aiemmin. Koska tämä asia on niin tärkeä, Astetta parempi elämä -sivuston maksuttomalta jäsenalueelta löytyy mm. Tunnista ja hyödynnä poikkeuksellisen hyvät hetket -työkirja. The post 5: Mikä auttaa enemmän kuin ongelmien syihin keskittyminen appeared first on Astetta parempi elämä.

16 Jan 201911min

Tällä kertaa Astetta parempi elämä -podcastissa juttelen sinulle siitä, miten pienten muutosten vaikutusta omaan hyvinvointiin ja arkeen usein aliarvioidaan, ja kerron esimerkkejä joistakin pienistä muutoksista. Kuulet, esim. mitä muutosta suosittelen kokeilemaan, jos sinun on vaikeaa keskittyä ja pitää ajatukset kasassa. Jos et vielä toimi näin, niin tämä voi vaatia alkuun totuttelua, mutta omassa elämässäni tämä on ollut erityisen hyödyllinen muutos. The post 4: Pienten muutosten vaikutus hyvinvointiisi appeared first on Astetta parempi elämä.

9 Jan 20198min

Astetta parempi elämä -podcastin 3.jaksossa kuulet: Mitä jos suhtautuisimme psyykkisiin oireisiin taitotavoitteina Millaista määritelmää ehdottaisin psykiatrisille diagnooseille Mikä vaara psykiatrisiin diagnooseihin sisältyy Mitä jos näkisimme psyykkiset hankaluudet taitotavoitteina? Olen eräässä luentotallenteessa ehdottanut psykiatriselle diagnoosille tällaista määritelmää: Psykiatrinen diagnoosi = erään ammattiryhmän edustajan näkökulma henkilön tilanteeseen jollakin tietyllä hetkellä Tiedän monien ihmisten ottavan psykiatrisen diagnoosin osaksi identiteettiään. Diagnoosi nähdään ikään kuin kiinteänä osana omaa itseä. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta usein myös haitallista. Diagnoosi voi alkaa määrittämään henkilöä liikaa ja rajoittamaan sitä, mitä hän itse tai mitä muut ajattelevat hänen kyvyistään, selviytymismahdollisuuksistaan yms. ”Nyt tiedetään, mikä minua vaivaa!” – vai tiedetäänkö? Hetkellisesti diagnoosin saaminen voi tuntua jopa helpottavalta. Usein siihen kytkeytyy ajatus, että ”nyt tiedetään, mikä minua vaivaa” ja sen seurauksena myös oletus, että ”nyt minua osataan auttaa”. Taustalla on käsitys siitä, että kun potilas diagnosoidaan, tiedetään, mikä on vialla ja mitä potilaan ongelmalle voidaan lääketieteen keinoin tehdä. Yleisesti ottaen lääketieteessä tämä voikin olla totta, ainakin jollakin tasolla. Psykiatrian osalta tilanne on sikäli toinen, että psykiatrinen ”tautiluokitus” kyllä luokittelee ongelmia, mutta ei varsinaisesti kerro mitään niiden taustalla olevista syistä. Psykiatrisen diagnoosin huonoja puolia on esimerkiksi se, että usein se kulkee vuosia ihmisen mukana. Vähintäänkin diagnoosi näkyy merkintänä papereissa, vaikka ongelmallinen elämänvaihe olisi henkilölle itselleen jo historiaa. Aiheesta lisää: Näin elämänkokemuksille antamasi merkitykset vaikuttavat hyvinvointiisi. Kävin vastikään erään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kiinnostavan keskustelun liittyen muutamiin blogiteksteihini ja Toivoa toipumiseen -luentoon, joissa kerron ns. kriittisen psykiatrian näkökulmasta. Kaunis kiitos hänelle avoimesta palautteesta. Hän kirjoitti minulle, että diagnoosit ovat keskeisessä roolissa esimerkiksi kuntoutuksen kannalta. Esimerkiksi Kelan kustantamaa psykoterapiaa ei voi saada, ellei diagnoosia ole määritelty. Hän lisäsi, ettei diagnoosilla ole hoitotyössä asiakkaan kohtaamisen osalta sinänsä merkitystä. Sikäli kuin ymmärsin hänen viestinsä oikein, tarkoitus oli tuoda esille diagnoosien tarpeellisuus hoidon saannin kannalta, ja toisaalta myös merkityksettömyys asiakkaan kohtaamisen kannalta. On totta, että tämän hetken järjestelmässä diagnoosit ovat keskeisessä roolissa, mutta se ei tarkoita sitä, että nykyinen systeemi olisi paras mahdollinen tai ainoa vaihtoehto. Toisekseen sekin voi olla totta, että hoitoalan työntekijälle diagnoosilla ei ole kovin suurta merkitystä. En ole kuitenkaan tavannut yhtäkään psykiatrisen diagnoosin saanutta, joka olisi itse suhtautunut diagnoosiinsa kovinkaan kevyesti tai ollut välinpitämätön sen suhteen, mikä hänen diagnoosinsa on. Oireista ja hankaluuksista taitotavoitteiksi? Koska psykiatrinen diagnoosi ei kerro mitään erityisen hyödyllistä ongelmien taustasta tai syystä, ehdotan toisenlaista suhtautumista. Jos sinulle on nimetty jokin psykiatrinen diagnoosi, oletettavasti sinulla on jonkinlaisia oireita tai haasteita tai hankaluuksia, jotka aiheuttavat ongelmia omassa olossa, ihmissuhteissa ja muilla elämän osa-alueilla. Mitä jos tutkisimme näitä sinun tai vaikkapa läheisesi tällä hetkellä kokemia hankaluuksia tällaisesta näkökulmasta: Mitkä taidot voisivat kenties olla avuksi näiden haasteiden ”taklaamisessa”? Aiheesta lisää: Taitonäkökulma tuo toivoa toipumiseen Kuvitellaanpa, että henkilön oireita tai hankaluuksia ei kohdeltaisikaan enää ns. pysyvinä ominaisuuksina, vaan merkkinä siitä, että jokin taito olisi hänelle tarpeellinen. Kaikki eivät tietenkään suhtaudu oireisiin ns. pysyvinä ominaisuuksina, mutta esimerkiksi itse olen törmännyt siihen, että yli vuosikymmen sitten erityisen hankalassa elämänvaiheessa papereihin merkattua diagnoosia pidetään edelleen ajankohtaisena tietona henkilöstä. Mitä tästä näkökulman vaihtamisesta seuraa? Mitä hyötyä on ajatella hankaluuksia ikään kuin jonkin ”taidon vajauksena”? Taidot eivät ole meistä riippumattomia asioita, joita meillä joko on tai ei ole. Ainakin useimmiten tarvittavat taidot ovat opittavissa tai kehitettävissä, kun hahmotamme, mikä taito olisi meille tarpeellinen ja miten sitä voisimme alkaa harjoittelemaan. Sinua saattaa kiinnostaa myös: 3 toipumisen mahdollistavaa ja mielen hyvinvointia tukevaa ajattelutapaa (maksuton videoluento) Mitä ajatuksia, kysymyksiä, tuntemuksia sinussa herää tästä aiheesta? Jaa ajatuksiasi kommentoimalla alle. The post 3: Psyykkisistä oireista taitotavoitteiksi appeared first on Astetta parempi elämä.

2 Jan 20197min